"Mutta siitä ei puhuta"

“I can get in a time machine and go to any time and it’ll be fucking awesome when I get there! That is exclusively a white privilege.”

Toisinaan kun pohditaan sellaisia asioita, jotka nykyhetkessä ovat huonosti tai väärin, puolisoni toteaa tuohon Louis CK:n Being White -pätkään viitaten, että mustana olemisessa on siistiä se, että parhaat ajat eivät todellakaan ole takanapäin.

***

Vuoden 2015 Pride-kulkueessa kävellessämme mielessäni oli päällimmäisenä se, että kaikkialla me emme joitain vuosikymmeniä sitten olisi voineet mennä naimisiin. Miten helvetin väärin ja järjetöntä silloin ja nyt.

***

Riossa huomaan aina kadulla pariskunnat, joista toinen on valkoinen ja toinen musta. Niin vähän heitä (meitä) on. Miltä mahtaa näyttää alueilla, joilla väestö on Rioa homogeenisempää? Brasiliaa on muuten joskus muinoin markkinoitu "rotujen demokratiana". Perusteet tälle ovat (aina olleet) heppoiset.

***

Suomessa meiltä kysytään toisinaan rasismista – onko Suomi mielestämme rasistinen maa, onko puolisoni kokenut rasismia ja niin edelleen. En tiedä kuinka moni on tykönään tullut ajatelleeksi niitä rasistisia (ja usein seksistisiä) ajatuksia, joita meihin nimenomaan parina kohdistuu.

***

Eräs ystävä siteerasi väitöslektiossaan kohtaa Chimamanda Ngozi Adichien teoksesta Kotiinpalaajat (englanniksi Americanah). Siinä kirjan päähenkilö Ifemelu kiistää jonkun toisen esittämän ajatuksen siitä, ettei "rodulla" olisi tässä maailmanajassa enää väliä. Ifemelu argumentoi sanoilla, jotka muistan edelleen ulkoa, sillä niiden sisältämä ajatus oli tuttu jo ennen kuin ikinä kuulin sen ääneen sanottuna. 

"Sanot, ettei rotu ole ongelma vain koska toivot, ettei olisi. Me kaikki toivomme sitä. Mutta se on vale. --- Kun Amerikassa musta rakastuu valkoiseen, rodulla ei ole väliä, kun ollaan kaksin, koska silloin siinä olette vain sinä ja rakastettusi. Mutta sillä hetkellä, kun astutte ulos ovesta, rodulla on väliä. Mutta siitä ei puhuta."

En muista mitä ystäväni sen jälkeen sanoi, sillä hetken aikaa korvissani humisi.  

***

Tällä viikolla luin tämän tekstin. Vastaavaa ei ole näiden yhdentoista vuoden aikana tullut suomeksi vastaan. En tiedä mistä kaikesta se kertoo. 

Korvissa humisi taas.

***

Tiedän että asia, jonka ympärillä tässä villasukkasillani kävelen, on rasismin tässä maailmassa aiheuttamista ongelmista pienimmästä päästä. Se on kuitenkin ilmiön sellainen osa, josta minulla on omakohtaista kokemusta joka vaikuttaa siihen, mitä ja miten tässä blogissakin asioita havainnoin. Tämä teksti ja oma kokemukseni asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun kuuntelee ensisijaisesti niitä ihmisiä, joihin rasismi ja rodullistaminen kohdistuvat.