Kuusitoista askelta viisumiin

Taisin mainita, että saan pysyvän viisumin Brasilian suurlähetystöstä kahdessa viikossa. Noooooh, niin varmaan saankin, mutta tarvittavien paperien kanssa säätämiseen on mennyt vähän aikaa ja vaivaa, osin siksi että luulin olevani selvillä kaikesta olennaisesta, mutta enpä ollut.

Näin se meni.

1. Palautan Brasilian suurlähetystön verkkosivuilla mieleeni, mitä viisumiin vaadittiinkaan. En kuitenkaan tässä vaiheessa tajua lukea erikseen sitä sivua, joissa käsitellään esimerkiksi dokumenttien legalisointia. Sitä, että CPF-dokumentille on oma sivu, en edes huomaa.

2. Tilaan virkatodistuksen. Siinä pitää olla vanhempien nimet. Tiksaan sen ruudun. Sen saisi englanniksi, mutta päätän tilata suomeksi, sillä haluan käännättää sen portugaliksi, jotta voin legalisoida sen ja käyttää myös Brasiliassa CPF-kortin tietojen muuttamiseen (myöhemmin selviää, että suurlähetystö ei legalisoi käännöksiä).

3. Tilaan rikosrekisteriotteen.

4. Muistelen, että mulla piironginlaatikossa on tuoreita passikuvia. Ilahdun. Ne ovat kalliita, niitä saa kerralla turhan monta eikä niitä loppuja tarvitse juuri koskaan juuri mihinkään.

5. Aloitan sähköisen viisumihakemuksen täyttämisen Itamaratyn, Brasilian ulkoministeriön sivuilla. Se on ilahduttavan helppoa. Saan koodin, jolla hakemukseen voi palata.

Brasilian ulkoministeriö, Itamaraty.

 
6. Virkatodistus saapuu postissa. Siinä ei ole vanhempien nimiä. Saakeli. Muistan, että lomaketta täyttäessä se herjasi jostain tyhjästä kohdasta. Ne muut tiksatut kohdat varmaan tyhjenivät samalla kun palasin täyttämään sitä pakollista kohtaa.

7. Soitan ja kysyn asiasta. Mikäli virhe on minun, joudun maksamaan uudesta. Maistraatissa käydessä vahvistuu, että näin on. Pyydän uuden. Ei sentään tarvitse maksaa postikuluja. Kotimatkalla mietin, pitäisikö kuitenkin tilata toinen viisumia varten englanniksi, jotta leimausrumba olisi vähän selkeämpi. Asia jää roikkumaan. 

8. Lähetän viestin kääntäjälle. Tiedustelen kiireistä ja siitä, kauanko työssä kestäisi.

9. Myöhemmin suurlähetystön sivuja tarkemmin lukemalla selviää, että virkatodistus olisi kannattanut ottaa suoraan englanniksi, sillä täällä tehtyä käännöstä ei hyväksytä Brasiliassa. Onneksi en ehtinyt tilata sitä. (Selviää myös, että tästä on toisenlaisiakin kokemuksia, mutta virallisesti siis näin.) Näyttää myös siltä, että voin hoitaa CPF-dokumentin tietojen muutoksen suurlähetystön kautta.

10. Päätän olla tilaamatta enää yhtään paperia mistään ennen kuin olemme varmistaneet muutaman asian suurlähetystöstä.

11. Puoliso soittaa suurlähetystöön tarkistaakseen, mitkä kopiot he voivat ottaa, saammeko kaikki alkuperäiset dokumentit takaisin ja voinko hoitaa CPF-kortin tietojen muutoksen täältä. Saa toivotut vastaukset kaikkeen. Tästä eteenpäin kaikki svengaa.

12. Soitan ulkoministeriön laillistuspalveluihin ja tarkistan, tunnistavatko he oikeusrekisterikeskuksen leiman vai pitääkö rikosrekisteriote käyttää maistraatissa. Ei pidä.

13. Haen uuden virkatodistuksen, englanniksi. Se sujuu näpsäkkäästi ja aurinkoisella säällä on mukava pyöräillä. Miksi edes tilasin ensimmäisen verkosta?

14. Täytän viisumihakemuksen loppuun Itamaratyn sivuilla. Tulostan hakemuksen. Liitän siihen kuvan.

Ei tarvitse tulostaa koko hakemusta, sivu tunnistetiedoilla riittää. Kiva.

 
15. Hankin virkatodistukseen ja rikosrekisteriotteeseen ulkoministeriön leiman.

16. Vien ensi viikolla kaikki mainitut ja pari muuta dokumenttia Brasilian suurlähetystöön. Maksan käsittelymaksun.

***

Pessimisti ei pety, sanotaan. Tässä tapauksessa juuri pessimisti ja kaikkeen varautuja kuitenkin otti vähän turhia askeleita. Mutta maali häämöttää jo!