Ai te tulette jo jouluna takaisin?
Mitä, te muutatte Brasiliaan?! Hei, nää muuttaa Brasiliaan!
Ehkä, joo ja ei kun me mennään nyt vain joksikin aikaa. Tässä on niin moni asia nyt vähän auki. Niin kuin sellaiset jutut, että mitä halutaan elämältä ja mihin suuntaan kumpikin haluaisi ammatillisesti mennä ja mistä sitä järkevää ja palkallista tekemistä sitten kummallekin löytyisi.
Tunnen joka päivä itseni niin käsittämättömän etuoikeutetuksi. Sillä vähän aikaa kaikki on hyvällä tavalla auki. Ja kun kaikki on auki, kaikki on mahdollista. Epävarmuus voi usein olla kuristavaa laatua, mutta juuri tässä tilanteessa se on vain kutkuttavaa.
Mulla ei oikein ole odotuksia siitä, että miten asiat tulee siellä menemään. Rio ei ole sama kuin vuonna 2004 sinne ensimmäisen kerran mennessäni, eikä toisaalta sama kuin vuonna 2007 sieltä pois muuttaessani. Eikä arki ole samaa kuin kuukauden loma. Eikä opintovapaa ole sama kuin se arki jota siellä joskus elettiin.
Silloin vuosia sitten tutustuin yhtä paljon itseeni kuin Rioon. Jokaisella pitäisi joskus olla mahdollisuus elää hetki paikassa, jossa ihmiset tutustuvat sinuun sellaisena, kuin juuri sillä hetkellä olet, ilman vuosien varrella kasautuneita ajatuksia siitä, kuka olet.
No, nyt sielläkin odottaa perhe ja ystävät joilla on jo käsitys siitä, kuka ja millainen olen. Mutta näin keski-iän kynnyksellä en enää tarvitse Rioa itseeni tutustumiseen.
Mutta Rio on hyvä paikka miettiä sitä, minne haluan tai haluamme mennä. Ja etenkin sitä, vieläkö Rio olisi meille sopiva paikka elää. Se vähän jännittää.
Kotimaan politiikassa on väläytetty työntekijän koeajan pidentämistä kuuteen kuukauteen. En nyt ota kantaa työvoimapolitiikkaan, mutta Rion kanssa tällainen kuuden kuukauden koeaika on ihan hyvä. Ei siinä tietenkään arkeen pääse kiinni, mutta näkee kyllä, miten meillä kaikkien näiden vuosien jälkeen synkkaa.
Että josko sellaista toistaiseksi voimassa olevaa asumista voisi harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti