Kenen juhlapäivä?

Toukokuun 13. on brasilialaisessa kalenterissa orjuuden lakkauttamisen muistopäivä. Sillä päivämäärällä vuonna 1888 prinsessa Isabel allekirjoitti orjuuden kieltävän lain.

Kelataan 128 vuotta eteenpäin. Ollaan Brasiliassa, jossa samalla päivämäärällä presidentti Temer nimesi ministereiksi pelkästään valkoisia miehiä joista suurin osa on miljonäärejä. Hallintoja ja hallituksia on 128 vuoden aikana ollut monenlaisia, mutta voitaneen sanoa, että valtasuhteissa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia.

Mutta unohdetaan meneillään oleva poliittinen kriisi hetkeksi.  

Mustat aktivistit eivät juhli toukokuun kolmannentoista ympärillä samaan tapaan kuin marraskuun 20. päivä, jolloin kalenterissa on dia da consciência negra eli mustan tietoisuuden päivä. Jälkimmäisenä muistetaan orjuuden vastaisen taistelun sankaria, Zumbi dos Palmaresia (20.11. oli Zumbin kuolinpäivä), ja teemaan liittyviä tapahtumia on pitkin marraskuuta. 

Ennen Brasiliassa asumistani en tiennyt maasta paljoakaan. Ihonvärin merkitystä ja siihen liittyvän eriarvoisuuden syvyyttä ja ulottuvuuksia en valkoisena voi koskaan täysin ymmärtääkään. Tämän ymmärrysvajeen mittakaava alkoi hahmottua minulle juuri ensimmäisenä puolisoni kanssa viettämänäni mustan tietoisuuden päivänä, kun en aivan käsittänyt, miksi päivä oli monelle lähipiirissä niin merkittävä asia. Silloin en tiennyt edes sitä, että kyseinen päivä oli tullut kalenteriin vasta pari vuotta aikaisemmin.

Toukokuun päivä tuli kalenteriin pian orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Toukokuun juhlapäivän keskiössä on prinsessa Isabel.

Marraskuun päivä on mustan kansalaisliikkeen työn tulos ja sitä on juhlittu vasta reilu vuosikymmen. Monet päivän tapahtumista on suunnattu erityisesti lapsille, jotta nämä saisivat aineksia positiivisen minäkuvan rakentamiseen.

Orjuuden ja rasismin historiaa ihollaan kantavat tekevät päivän kautta näkyväksi myös sen, miten sokaisevan valkoista historiankirjoitus on ollut. Ja on varmaan edelleen. 

Se sama historiankirjoitus osoittaa myös, kuinka ihonväri ja sukupuoli kietoutuvat toisiinsa ja määrittelevät, kenet tunnetaan ja ketä ei. Prinsessa Isabelilla on juhlapäivä ja Zumbin nimen tuntevat Brasiliassa nekin jotka eivät tunne historiaa, mutta kuinka moni tuntee vapaustaistelija Dandaran? Ja kuinka moni tuntisi, ellei Dandara olisi ollut paitsi rohkea taistelija, myös Zumbin vaimo?

Dandara oli ja on sikälikin poikkeuksellinen nainen, että hänen ulkonäköään, tai tarkemmin sanottuna kasvojaan ei tiettävästi ole kuvailtu missään. 

Toinen syy toukokuun juhlinnasta kieltäytymiseen on se, että Brasilia ei ole vuoden 1888 jälkeen tehnyt paljoakaan korjatakseen orjuuden aiheuttamaa historiallista epäoikeudenmukaisuutta.

Vuosi 1888 ei ole kovin kaukana. Isoäitini äiti Olga oli silloin kuusivuotias. Sekä isoäitini, isäni että minä olemme kasvaneet talossa, jonka Olgan vanhemmat viime vuosisadan alussa ostivat.

Jotkut brasilalaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on muinaishistoria jolla ei ole nykypäivän kanssa mitään tekemistä.

Näin ajattelevat ihmiset ovat yleensä valkoisia.

"Jos Zumbi palaisi vaatimaan kruunuaan, 

lippuun tulisi 'järjestyksen ja edistyksen' lisäksi 

anteeksipyyntö."