Joka 11. minuutti*

Jos ei olisi käyttänyt huumeita...

Jos olisi pysynyt kotona...

Jos ei olisi pukeutunut sillä tavalla...

Haluaisin kirjoittaa niistä mustista feministeistä, jotka ottavat paikkansa ja haastavat sekä valkoisuutta että miehisiä valtarakenteita akateemisilla kentillä ja sosiaalisessa mediassa. Heitä on koko ajan enemmän.

Haluaisin kirjoittaa ystävästäni N:sta. N on julkisen koulun opettaja, musta nainen ja evankelisen kirkon jäsen. N argumentoi yhdenvertaisten ihmisoikeuksien puolesta ympäristössä, jossa ihmisoikeudet ovat monelle kirosana ja jossa hänen pitäisi monen mielestä etsiä itselleen mies ja keskittyä kotiin ja perheeseen – ja lakata kritisoimasta omaa kirkkoaan.

Haluaisin kirjoittaa siitä, miten machokulttuuriin tulee jatkuvasti uusia säröjä ja miten asenteet ovat muuttuneet parempaan jopa tämän kahdentoista vuoden aikana, jona Brasilia on kuulunut elämääni. Sillä ne ovat.

Mutta eivät läheskään tarpeeksi.

Machokulttuuri elää edelleen Brasiliassa, jossa on viimeinen viikko käyty keskustelua järkyttävästä tapauksesta, jossa 30 miestä (osa heistä itsekin alaikäisiä) raiskasi 16-vuotiaan tytön. Yksi miehistä oli tytön poikaystävä. Lisäksi tytöstä ladattiin sosiaaliseen mediaan video. Sitä kommentoitiin ja jaettiin laajasti, ennen kuin alkuperäinen otettiin pois.

Viikon aikana on sanottu paljon.

Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömät feministit ja ihmisoikeustoimijat ovat tuominneet tapaukset ja vaativat laajempaa keskustelua naisiin kohdistuvan väkivallan ja raiskausten hiljaisesta hyväksymisestä – ja tietysti toimenpiteitä. Siitä hiljaisesta hyväksymisestä on lähtöisin esimerkiksi sanonta, jonka mukaan aviopuolisoiden riitoihin ei tule kenenkään sekaantua (em briga de marido e mulher ninguem mete a colher). 

Pastori Marco Feliciano tuomitsee järkyttävät tapaukset ”isänä ja aviomiehenä”, mutta ajaa silti parlamentin jäsenenä lakimuutosta, jolla heikennettäisiin raiskauksen uhrin tukea muun muassa julkisessa sairaanhoidossa. Hänen äänimääränsä oli São Paulon suurimpien joukossa.

Uhrin syyllistämistä on tämänkin tapauksen yhteydessä kuultu paljon. Huorat ja madonnat -ajattelu on voimissaan ja sitä pitävät yllä miehet ja naiset. Kun mies esimerkiksi pettää vaimoaan, naiset syyttävät tapauksesta usein toista naista, eivät aviomiestään. Miehet jakavat Whatsapp-ryhmissä kostopornoa kuin mitä tahansa pornoa. Brasiliassa ihmisten yksityisyydellä tai suostumuksella itseään koskevan materiaalin julkaisemiseen ei ole ylipäätään kovinkaan suurta merkitystä (vaikka aiheeseen liittyvää lainsäädäntöäkin on esimerkiksi alaikäisten osalta olemassa). Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö asiasta olisi seurauksia sille, jonka yksityisyyttä on loukattu.    

Tapausta tutkinut rikostutkija oli uhrin asianajajan mukaan kysynyt tytöltä, onko hänellä tapana harrastaa ryhmäseksiä. Asianajaja esitti rikostutkijan siirtämistä syrjään prosessista (ja sosiaalisessa mediassa ilmoitti näin tapahtuneenkin).

Moni on ollut hiljaa. Toivon sen kertovan järkytyksestä välinpitämättömyyden sijaan. Tiedän, että toiveeni ei kaikilta osin toteudu.

Brasilian raiskaustilastot ovat järkyttävää luettavaa. Niitä lukiessa on hyvä muistaa eräs seikka. Ne, jotka ovat yhteiskunnassa muutoinkin heikoimmilla, ovat heikoimmilla myös tässä asiassa. Jos esimerkiksi mainittu raiskauksen uhrin tukea heikentävä lakimuutos menisi läpi, se osuisi nimenomaan julkisen terveydenhuollon varassa oleviin köyhiin naisiin ja heistä suuri osa on mustia.

Tällaisen rakenteellisen rasismin lisäksi myös asenteet tekevät vahinkoa: valkoinen katse yliseksualisoi mustat. Valkoinen rikoksen uhri saa mediassa erilaisen kohtelun kuin musta. Jokainen voi tykönään miettiä, miksi esimerkiksi minä en ole koskaan Riossa liikkuessani kokenut sukupuoleni ja ulkonäköni perusteella saamaani huomiota uhkaavansävyiseksi tai pelottavaksi.

Tämän tapauksen uhri kiitti jälkeenpäin sosiaalisessa mediassa saamastaan tuesta. Hän kertoi pelänneensä tulevansa pahasti tuomituksi.

Entä ne 30 miestä? Muutamaa heistä on kuulusteltu ja päästetty sitten vapaaksi. Viikko tapauksen jälkeen presidentti Temer ilmoitti järjestävänsä kriisikokouksen.

Muutamaa viikkoa aiemmin, valtaan noustuaan hän lakkautti ihmisoikeuksista vastaavan ministeriön.

* Brasiliassa raiskataan nainen joka 11. minuutti.