1. Täältä ei löydy kaikkia aineksia, joita lemppariresepteihini tarvitaan. Tai sitten ne ovat tolkuttoman kalliita. Pitää soveltaa.
2. En tunne monia täkäläisiä raaka-aineita enkä esimerkiksi tiedä, miltä kypsä kärsimyshedelmä näyttää ja tuntuu. Tarvitsen ostoksilla apua.
3. Kaasu-uuni. Meillä ei ole uunissa lämpömittaria ja vaikka olisikin, niin miten juuttaassa se pidetään miedossa lämpötilassa, jos vipu ei taivu pienemmälle?
Näistä johtuen en koskaan kokeile uutta reseptiä tilanteessa, jossa sen on *pakko* onnistua. Mutta myöskin näistä johtuen olen löytänyt valtaisan ilon kokeilevasta kokkailusta - ja onnistumisen tunne on tällaiselle keskinkertaiselle mutta uteliaalle keittiöihmiselle huikea. Sitä paitsi ruoka tuo ystävät paikalle lyhyelläkin varoitusajalla.
Kokkailuni alkaa yleensä siitä, että googlaan usemman reseptin haluamastani ruoasta tai leivonnaisesta. Samalla saan käsityksen siitä, mitä aineita voi tarvittaessa jättää pois - ja jos en saa, niin googlaamalla selvitän, millä mitäkin voi korvata. Arvostan suuresti ohjeita, joissa kerrotaan, onko esimerkiksi sitruuna mukana maun vuoksi vai siksi, että se vaikuttaa vaikkapa marengin rakenteeseen.
Tämä Suolaa & hunajaa -blogin pavlovaohje oli sellainen. En ollut ikinä tehnyt pavlovaa enkä enää muista, mistä ajatus eilen pälkähti päähäni, mutta kun pälkähti, niin tehtävä oli. Innostuin erityisesti siitä, että ohjeeseen kuuluu kärsimyshedelmäkastike - kärsimyshedelmä on yksi lemppareistani, mutten jostain syystä ole koskaan käyttänyt sitä itse kokatessani mihinkään.
Kaupassa aloitimme hedelmäosastolta. Poimimme koriin mansikoita, papaijan (ei sitä vähän päärynää suurempaa vaan pidemmän mötkön joka täällä kulkee nimellä mamão bahia) ja rypäleitä. Puoliso valkkasi kypsän kärsimyshedelmän. Ohjeessa se kehotettiin keittämään siirapiksi, mutta itse olin jo päättänyt makeuttaa sen kondensoidulla maidolla.
Kerma (ja maitotuotteet noin ylipäätään) on täällä yksi niistä jutuista, jonka kanssa joutuu soveltamaan. Ainakaan Magésta ei löydy vaahtoutuvaa kermaa muuten kuin valmiiksi makeutettuna. Ruoanlaittoon käytän usein creme de leite -nimellä myytävää makeuttamatonta tuotetta, mutta se taas ei vispaudu. Koska Philadelphia-juusto on kallista, päätin kokeilla vaahtoutuvan ja vaahtoutumattoman kerman yhdistelmää.
Valkuaisten kieppuessa yleiskoneessa uuni lämpeni. Anopin kaasu-uuni on uudehko ja sen vivusta löytyy summittaiset lämpötilat, mutta pieninkin niistä on 150 - 180 astetta. Ja koska vipu ei käänny pienemmälle, ei ollut vaihtoehtoa. Muistelin kyllä, että uunin kylkeen merkatut arviolämpötilat ovat yläkanttiin, mutta päätin silti availla uunin luukkua silloin tällöin.
Marengin kuivuessa pilkoin hedelmät salaatiksi ja lirautin kärsimyshedelmän sekaan kondensoitua maitoa. Ja sitä ei muuten paljoa tarvitakaan, vaikka kärsimyshedelmä on kypsänäkin kirpakka.
Olin jakanut marengin kahdeksi kiekoksi. Uuni oli luultavasti niille liian lämmin, sillä jo reilun puolen tunnin jälkeen haarukka kopisi kokeillessa niiden kuoreen. Annoin niiden kuitenkin kuivua liekin kanssa vielä toisen puoli tuntia, minkä jälkeen sammutin uunin ja jätin marengit sinne vielä puoleksi tunniksi.
Lopputulos jännitti tosi paljon, sillä kaikissa lukemissani ohjeissa korostettiin mietoa lämpöä ja tuntikausien kuivatusta, mutta syystä tai toisesta marengista tuli oikein hyvä: rapsakkakuorinen ja sisältä sitkeähkö.
Vieraat tykkäsivät kovasti, mutta omaan makuuni kermamössöstä tuli vähän liian makea. Ensi kerralla laitan vispautuvaa kermaa suhteessa vähemmän tai jätän sen kokonaan pois ja käytän pelkkää creme de leiteä, jonka sitten makeutan itse. Creme de leite ei siis ole rakenteeltaan nestemäistä, vaan vähän samanlaista kuin paksuhko jogurtti.
Kärsimyshedelmä toi makeaan pavlovaan aivan mahtavan twistin ja melkein mieli tekisi liruttaa se muiden hedelmien päälle kokonaan makeuttamatta. Omaan suuhuni kirpeys sopisi, mutta makealle persot brasilialaiset saattaisivat jättää lautaselle.
Juhlin reilun kuukauden päästä synttäriäni. Arvatkaa mitä siellä tarjotaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti