Rio valkokankaalla

En ole kovin visuaalinen ihminen. Muistan huonosti, miltä paikat näyttävät. En luultavasti osaisi kuvailla ulkomuistista, minkä värisiä olivat vaikka Niteróin kotimme seinät tai vessan kaakelit. Siksi tuskin tulen tässä blogissa koskaan kovin tarkasti kuvailemaan, miltä jossain näyttää.  

Paikatakseni jo etukäteen tätä vajetta jaan kaksi visuaalista nojatuolimatkasuositusta Rioon.

Ensimmäinen on vuoden 1960 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittaja Musta Orfeus. Modernisoitu versio antiikin tarinasta tapahtuu karnevaalin aikaan Centron eli liikekeskustan kaduilla ja hiukan kauempana Babilônian favelassa.

Rion historiallinen keskusta ei ole kovinkaan hyvin säilynyt. Paljon on purettu ja se mitä on jäljellä on usein huonossa kunnossa. Jos voisin, matkustaisin ajassa viime vuosisadan alkupuoliskon Rioon ajamaan raitiovaunulla.

Musta Orfeus ei valitettavasti vie ihan niin kauas. Elokuvan alussa vilahtaa Palácio Capanema, jonka arkkitehtuurissa muutama vuosi sitten kuolleella Oscar Niemeyerillakin on sormensa pelissä. Eurydice kävelee rakennuksen alaosan pylväikön kautta karnevaalimusiikin soidessa taustalla – itse olen pomppinut samassa paikassa erään karnevaali-blocon mukana.

Iso osa Rion tunnelmaa tulee musiikista, oli se sitten bossa novaa, sambaa, funk cariocaa tai naapurissa olevan evankelisen kirkon gospel-ilta. Jo pelkän musiikin takia kannattaa lähteä toisellekin nojatuolimatkalle. Sujauttakaa siis DVD-soittimeen Rio-elokuva. 

Riolaisen Carlos Saldanhan ohjaama piirretty on hämmästyttävän tarkka yksityiskohdissaan, niin kuvien kuin niihin sijoittuvien pienten hetkien osalta. Suomen ensi-illassa tönin siskoani olkapäähän ja hihkuin, että roska-astiat ovat ”juuri tuon näköisiä”.  

Rio tarjoaa ihastuttavan kattauksen niin vanhoja tuttuja kuin uusia brasilialaisia melodioita. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu elokuvaa varten sävelletty karnevaalisamba Sapo cai, jota edes tarpeeton disney-nostatus ei mielestäni kykene pilaamaan. Sanoitus sisältää viittauksia karnevaalikulttuuriin ja itse nimi on sanaleikki tapahtumapaikasta: sambakoulujen parhaimmisto kilpailee karnevaaleilla sambódromolla, joka tunnetaan sambastadionia halkovan kadun mukaan myös nimellä (Avenida Marquês de) Sapucaí.

Vaikka katson niin Mustan Orfeuksen kuin Rion säännöllisesti, en välttämättä muistaisi, minkä värinen Nicon hattu on tai että näyttävätkö Mustan Orfeuksen maisemat siltä, että ne on todella kuvattu juuri Babilôniassa. Mutta osaan laulaa melkein kaikki kappaleet mukana!

Follow my blog with Bloglovin