Juhlista ja juhlaperinteistä

Ei, ajankohdasta huolimatta en kirjoita tässä joulusta. Ensimmäisen Brasiliassa viettämäni joulun jälkeen totesin, että joulu ja Rio sopivat todella huonosti yhteen. Seuraavana vuonna sivuutin joulun parhaan kykyni mukaan ja hyppäsin suoraan uudenvuodenaattoon - sen juhlimiseen kauriin kääntöpiiri ja Rio de Janeiro on mitä parhain ympäristö.

Brasilialaiset ovat juhlivaista sorttia ja toisaalta perhekäsitys on laaja. Tästä seuraa, että minkä tahansa viikonlopun voi jättää suunnittelematta ja olla silti varma siitä, että jonnekin tulee kutsutuksi vähintään toisena päivänä, usein molempina.

(Sivuhuomautuksena, tulevaisuuden suunnittelu kalenteri kädessä ei ole kovassa huudossa muutenkaan. Kutsuihin vastataan aina myöntävästi - tämän oppimiseen minulla meni aika kauan - ja päivän koittaessa sitten ratkaistaan, mennäänkö vai eikö. Juhlien järjestäjä arvioi vierasmäärän kokemuksen perusteella.)  

Magéssa tyypillisiä juhlia ovat syntymäpäivät, lasten syntymäpäivät, 15-vuotissyntymäpäivät ja vauvakutsut. Viimeisimmistä miehille ja naisille on omat versionsa ja ne poikkeavat toisistaan niin paljon että ne järjestetään yleensä eri aikaan ja eri paikoissa. Viime vuosina olen kyllä ollut myös vauvakutsuilla, joilla on kuitattu samalla kertaa sekä miehille että naisille tarkoitetut kemut. Ne eivät eronneet tavallisista lasten syntymäpäivistä juuri muuten kuin että päivänsankari ei ollut vielä syntynyt. 

Tervetuloa, Luis Felipe.

Syntymäpäiviä juhlitaan ainakin Magéssa melkein poikkeuksetta ”oikeana päivänä”, ei siis esimerkiksi syntymäpäivän jälkeisenä viikonloppuna. Viikolla se tarkoittaa joko pienempää osallistujamäärää (osa pääsee töistä myöhään tai kotimatka esimerkiksi Riosta kestää kauan) tai myöhempään jatkuvia juhlia. Ei ole tavatonta että onnittelulaulu lauletaan vasta kymmenen jälkeen.

Syntymäpäiville kutsutaan perhe ja ystävät sikäli laajasti tulkiten, että esimerkiksi puolisoni kutsuu syntymäpäivilleen myös vanhempiensa ystävät, ja he taas kutsuvat kakkunsa ääreen myös meidän ystävämme. Eikä kukaan muu kuin minä varmaan edes ajattele, että on olemassa erikseen lasten ja vanhempien ystäviä – kun ystävämme taannoin menivät naimisiin, myös puolisoni vanhemmat olivat bestmanien ja kaasojen joukossa.

Onnellista syntymäpäivää, Leonardo!

Lasten syntymäpäivillä on yleensä suunnilleen sama porukka kuin aikuistenkin syntymäpäivillä, mutta siellä on lisäksi trampoliini, pelle, popcorninmyyjä ja dj sekä jonkun teeman mukaiset koristeet. Lasten syntymäpäivät ovat Magéssa aika erilaisia kuin omassa lapsuudessani Lahdessa, mutta ovathan ne siitä tietysti muuttuneet jo Suomessakin. Eivätkä ne toisaalta Magéssakaan olleet yhtä ylenpalttisia silloin kun puolisoni oli pieni. Myös Magéssa juhliin liittyy jonkin sortin kilpavarustelua, mutta toisaalta on ihan ymmärrettävää, että lasten juhliin halutaan panostaa kaupungissa, jossa lapsille noin muuten on tarjolla niin kovin vähän.   

15-vuotissyntymäpäivä on tytöille iso tapahtuma. Se on debytanttiperinteestä lähtöisin oleva aikuistumisriitti, jonka toteutus on useimmiten mallia päivä prinsessana. Billie Porter teki BBC:lle dokumentin, jossa hän seuraa niin superrikkaiden perheiden tyttöjen valmistautumista omiin juhliinsa kuin poliisien faveloissa asuville tytöille järjestämän juhlan valmisteluja.

Dokumentti, Cinderellas of the Slums kertoo turhia alleviivaamatta sekä 15-vuotispäivien kulttuurisesta merkityksestä että brasilialaisen yhteiskunnan syvästä epäoikeudenmukaisuudesta. Yle on näyttänyt sen jo ainakin kahdesti, jos tulee uudelleen vastaan niin kannattaa katsoa. Tulen vihaiseksi joka kerta kun näen tyttöjen tanssivan poliisien kanssa sen sijaan, että partnerina olisi perinteen mukaisesti läheinen ystävä, serkku tai poikaystävä.

Oma 24-vuotissyntymäpäiväni sattui siihen aikaan, kun ensimmäisellä Brasilian retkelläni asuin piabetálaisessa perheessä. En ole varma, olivatko ne ensimmäiset syntymäpäivät joille Brasiliassa osallistuin, mutta joka tapauksessa yksi tapakulttuurin osa oli vielä siinä vaiheessa minulle tuntematon juttu.

On nimittäin tapana että onnittelulaulun jälkeen synttärisankari leikkaa kakun ja antaa ensimmäisen palan kaikkein rakkaimmalle tai tärkeimmälle henkilölle. Yleensä se on äiti tai puoliso. No, kuten sanottu, minulle tämä tapa oli vieras, joten leikkasin kakkuni, kävelin tyynesti istumaan ja söin sen.

Auts.