En ole kovin
visuaalinen ihminen. Muistan huonosti, miltä paikat näyttävät. En luultavasti
osaisi kuvailla ulkomuistista, minkä värisiä olivat vaikka Niteróin kotimme
seinät tai vessan kaakelit. Siksi tuskin tulen tässä blogissa koskaan kovin
tarkasti kuvailemaan, miltä jossain näyttää.
Paikatakseni jo
etukäteen tätä vajetta jaan kaksi visuaalista nojatuolimatkasuositusta Rioon.
Ensimmäinen on
vuoden 1960 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittaja Musta Orfeus. Modernisoitu versio antiikin tarinasta tapahtuu
karnevaalin aikaan Centron eli
liikekeskustan kaduilla ja hiukan kauempana Babilônian favelassa.
Rion
historiallinen keskusta ei ole kovinkaan hyvin säilynyt. Paljon on purettu ja
se mitä on jäljellä on usein huonossa kunnossa. Jos voisin, matkustaisin ajassa
viime vuosisadan alkupuoliskon Rioon ajamaan raitiovaunulla.
Musta Orfeus ei
valitettavasti vie ihan niin kauas. Elokuvan alussa vilahtaa Palácio Capanema, jonka arkkitehtuurissa
muutama vuosi sitten kuolleella Oscar Niemeyerillakin on sormensa pelissä.
Eurydice kävelee rakennuksen alaosan pylväikön kautta karnevaalimusiikin
soidessa taustalla – itse olen pomppinut samassa paikassa erään karnevaali-blocon mukana.
Iso osa Rion
tunnelmaa tulee musiikista, oli se sitten bossa novaa, sambaa, funk cariocaa
tai naapurissa olevan evankelisen kirkon gospel-ilta. Jo pelkän musiikin takia
kannattaa lähteä toisellekin nojatuolimatkalle. Sujauttakaa siis DVD-soittimeen
Rio-elokuva.
Riolaisen Carlos Saldanhan ohjaama piirretty on
hämmästyttävän tarkka yksityiskohdissaan, niin kuvien kuin niihin sijoittuvien
pienten hetkien osalta. Suomen ensi-illassa tönin siskoani olkapäähän ja
hihkuin, että roska-astiat ovat ”juuri tuon näköisiä”.
Rio tarjoaa
ihastuttavan kattauksen niin vanhoja tuttuja kuin uusia brasilialaisia
melodioita. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu elokuvaa varten sävelletty
karnevaalisamba Sapo cai, jota edes
tarpeeton disney-nostatus ei mielestäni kykene pilaamaan. Sanoitus sisältää
viittauksia karnevaalikulttuuriin ja itse nimi on sanaleikki tapahtumapaikasta:
sambakoulujen parhaimmisto kilpailee karnevaaleilla sambódromolla, joka
tunnetaan sambastadionia halkovan kadun mukaan myös nimellä (Avenida Marquês
de) Sapucaí.
Vaikka katson
niin Mustan Orfeuksen kuin Rion säännöllisesti, en välttämättä muistaisi, minkä
värinen Nicon hattu on tai että
näyttävätkö Mustan Orfeuksen maisemat siltä, että ne on todella kuvattu juuri
Babilôniassa. Mutta osaan laulaa melkein kaikki kappaleet mukana!
Follow my blog with Bloglovin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti