Aprendendo português eli kuinka opin portugalia

Saapuessani Brasiliaan ensimmäistä kertaa en osannut portugalia ollenkaan. Vaihto-ohjelman kuvauksessa kerrottiin, että vaikka majoitus olisi brasilialaisessa perheessä, ainakin yksi perheenjäsenistä puhuisi englantia. Minut majoittava perhe kuitenkin vaihtui ihan viime tingassa ja kävi niin, ettei perheessä kukaan puhunut englantia.   

Pääsin siis kielikylpyyn. Mistä tulikin mieleeni, että ensimmäisiä Lonely Planet -fraasikirjastani hakemiani sanoja olivat suihku (banho) ja pyyhe (toalha). Por favor.

Samaisen fraasikirjan avulla tutustuin perheeseen. Alussa muutaman asian selittämiseen saattoi mennä koko ilta. Välillä piirrettiin, mikä ei kyllä välttämättä nopeuttanut asiaa – olen enemmän Alias kuin Pictionary. Ennen nukkumaanmenoa kirjoitin muistivihkooni arjessa käytännöllisiä sanoja ja fraaseja. Oikean bussin kysymistä, bussilipun ostamista ja sen sellaista.

Jos osaa espanjaa, portugalia on aika helppo lukea, kunhan oppii muutaman eron kirjoituksessa. Kuullun ymmärtämisessä ilo oli kuitenkin vähäisempi. Opin kyllä nopeasti ääntämään fraasikirjasta löytämäni lauseet, mutta toisten puheesta ymmärsin vain yksittäisiä sanoja sieltä täältä.

Toisella viikolla huomasin, että Piabetán ja Rion välillä kulkee erilaisia busseja. Osa pysähtelee jatkuvasti, osa vasta perillä. Tajusin tämän olevan syy siihen, että osa ihmisistä muodostaa uuden jonon, vaikka bussi on vielä pysäkillä ja siinä on tilaa – he odottavat nopeampaa bussia. Kerran pysäkille tullessani kysyin jonon viimeisenä olleelta nuorelta mieheltä, josko bussi, johon tässä jonotetaan, menee nopeasti (rápido). Heppu nosti katseensa kirjastaan, katsoi minuun alentuvasti ja kertoi, että oikea tapa kysyä on, meneekö bussi suoraan (direto). Ô filho da mãe...   

Muutaman kuukauden jälkeen pärjäsin arjessa ihan mukavasti. Isomman porukan keskusteluihin osallistuminen oli kuitenkin pitkään vaikeaa. Siinä vaiheessa kun ymmärsin, mistä keskusteltiin ja olin saanut ajatukseni muotoiltua, muut olivat jo siirtyneet seuraavaan aiheeseen. Tapaamieni ihmisten kyky ymmärtää huonosti puhuttua portugalia myös vaihteli suuresti.

Sujuvaksi portugalini muuttui vasta asuttuani Brasiliassa pidempään. Silloin olin jo vaihtanut alussa ostamani Turma da Mônica -sarjakuvalehdet päivälehtiin ja Marie Claireen. Varsinkin jälkimmäisen kanssa sanavarastoni karttui huikeaa vauhtia, naistenlehtien jutuista oli helppo arvata vieraat sanat ja tutun asiayhteyden takia ne myös jäivät mieleen.    

Jonkinlaisena virstanpylväänä voinee pitää myös sitä, kun aloin pärjätä portugalilla puolisoni vanhassa kaveriporukassa. Se portugali on hiukan erilaista kuin Marie Clairessa ja saippuasarjoissa. Lopulta paitsi ymmärsin heitä, käytin samoja sanoja ja fraaseja myös itse. Puolisoni ystävien mielestä oli kovin huvittavaa, kun sekoitin sujuvaan kielioppiin puhekielisiä ilmauksia. Nykyisin osaankin tiputtaa sen sujuvan kieliopin tarpeen mukaan pois.

Joitakin juttuja en vaan meinaa oppia. Esimerkiksi erilaisten s-äänteiden eroja on edelleen vaikea muistaa puhuessa. On vähän kiusallista, jos ei ole ihan varma, sanoiko juuri pitävänsä leteistä (tranças) vai yhdynnöistä (transas). Ja kukapa portugalia opetellut ei olisi joskus sekoittanut keskenään kookosta (coco) ja kakkaa (cocô). 

Itse tein tämän virheen kertoessani illallisella ystäville, mitä heille tarjoamassani jälkiruoassa on.

Coco eli kookos.

#jovemnegrovivo

Todo mundo devia nessa história se ligar

Porque tem muito amigo que vai pro baile dançar.

Esquecer dos atritos, deixar a briga pra lá

E entender o sentido quando o DJ detonar.

Vuonna 2012 Brasiliassa murhattiin 56 000 ihmistä. Yli puolet, 30 000 oli 15–29-vuotiaita ja heistä 77 prosenttia on tummaihoisia. Vain alle kahdeksan prosenttia tapauksista johtaa tuomioon.

Era só mais um Silva que a estrela não brilha

Ele era funkeiro, mas era pai de família.

Kaikki magélaiset ystäväni eivät tunne oloaan kotoisaksi Zona Sulilla. Tai tervetulleeksi. Tämä on erityisesti monen nuoren, tummaihoisen miehen kokemus. Eräs ystävämme ei nuorempana halunnut lähteä elokuvateatteriin siksi, ettei halunnut jatkuvasti tuntea ostoskeskuksen vartijan katsetta niskassaan. Nykyään tällä ystävällä on ikää jo niin paljon, että vartijoiden kiinnostus on vähäistä, mutta kokemus haalenee hitaasti.

Era um domingo de sol, ele saiu de manhã

Pra jogar seu futebol, deu uma rosa pra irmã.

Deu um beijo nas crianças, prometeu não demorar

Falou pra sua esposa que iria vir pra almoçar.

Kuljen usein Riossa kumisissa havaianas-varvassandaaleissa ja muutenkin aika epämuodollisissa vaatteissa. Tästä huolimatta minua ei ole koskaan käännytetty yhdenkään ravintolan tai baarin ovelta, missään päin Rioa tai koko Brasiliaa. Voin kuvitella, että monella vartijalla olisi korkea kynnys pyytää minua edes avaamaan laukkuni. 

Mas era só mais um Silva que a estrela não brilha

Ele era funkeiro, mas era pai de família.

Zona Sulilla näkee kyllä tummaihoisia, mutta suuri osa heistä on siellä töissä. Kahviloiden, ostoskeskusten ja kirjakauppojen asiakkaiden joukossa he ovat yhtä näkyvillä kuin minä kävellessäni Magéssa (jossa alle kolmannes asukkaista on valkoisia ja sinisilmäisiä on kenties promille). Menimme kerran puolisoni kanssa kirjakauppaan tummaihoisen, tuolloin 13-vuotiaan kummipoikamme kanssa. Katselimme kirjoja kukin tahoillamme. Arvatkaa kenen perään vartija lähti.

Era trabalhador, pegava o trem lotado

Tinha boa vizinhança, era considerado.

E todo mundo dizia que era um cara maneiro

Outros o criticavam porque ele era funkeiro.

O funk não é modismo, é uma necessidade

É pra calar os gemidos que existem nessa cidade.

Todo mundo devia nessa história se ligar

Porque tem muito amigo que vai pro baile dançar.

Esquecer dos atritos, deixar a briga pra lá

E entender o sentido quando o DJ detonar.

Etenkin monelle tummaihoiselle pojalle arki on ennakkoluulojen lävistämää. Nyt 17-vuotias kummipoikamme saattaa vältellä isoäitinsä luona käymistä, sillä matka edellyttää kulkemista alueella, jossa niin poliisi kuin huumejengin jäsenet pitävät hänen näköistään ja ikäistään poikaa ensisijaisesti uhkana.

E era só mais um Silva que a estrela não brilha

Ele era funkeiro, mas era pai de família.

Marraskuun lopulla viisi riolaista nuorta oli autossa matkalla kotiin, favelaan. Neljä poliisia ampui autoa kohti yli sata luotia. 50 niistä osui. 

- Me favelassa asuvat nuoret emme voi omistaa autoa. Jos meillä on auto, olemme poliisin silmissä rikollisia, sanoi yhden autossa olleen nuoren serkku haastattelussa. 

Ei ole tavatonta nähdä ihmisten puolustavan poliisia tällaisten tapausten jälkeen. Ei silloinkaan, kun poliisit jäävät tutkinnassa kiinni useista valheista ja rikospaikan muuntelemisesta.

E anoitecia, ele se preparava

É pra curtir o seu baile que em suas veias rolava.

Pôs boné e uma camisa, tênis que comprou suado

E bem antes da hora, ele já estava arrumado.

Se reuniu com a galera, pegou o bonde lotado

Os seus olhos brilhavam, ele estava animado.

Sua alegria era tanta logo que tinha chegado

Foi o primeiro a descer e por alguns foi saudado.

Mas naquela triste esquina, um sujeito apareceu

Com a cara amarrada, suando, estava um breu.

Carregava um ferro em uma de suas mãos

Apertou o gatilho sem dar qualquer explicação.

E o pobre do nosso amigo que foi pro baile curtir

Hoje com sua família ele não irá dormir.

Amnestyn Jovem Negro Vivo -kampanjassa on kyse ihonväriin ja asuinpaikkaan liittyvistä ennakkoluuloista ja stereotypioista. Ennakkoluulojen ja negatiivisten stereotypioiden seurauksista. Välinpitämättömyydestä, johon nämä rajut tilastot poliittisessa päätöksenteossa törmäävät - poissa silmistä, poissa mielestä.

Porque era só mais um Silva que a estrela não brilha

Ele era funkeiro, mas era pai de família. 

Pelottavinta Riossa onkin ehkä se, että painetta muutokseen on kovin vähän.

Lainaukset ovat MC Bob Rumin kappaleesta Rap do Silva. Kappale kertoo miehestä, perheen isästä, joka baile funk -bileistä palatessaan joutuu ilman syytä vastaantulijan ampumaksi. Kertosäkeessä lauletaan, että hän oli ”vain yksi Silva lisää”. Silva on Brasilian yleisin sukunimi.

Lue lisää Amnestyn kampanjan taustoista englanniksi tai portugaliksi.

Jalkapallosta

Melkein jokaisena sunnuntaiaamuna Magéssa heräsin siihen, että naapuri kutsui ikkunan alla puolisoani. Koska kyse on vanhasta kaveriporukasta, hän ei kutsu puolisoani tämän etunimellä vaan lempinimellä. Lempinimensä puolisoni on saanut erään brasilialaisen jalkapalloilijan mukaan, eikä se ole kovin imarteleva. Kyseinen pelaaja oli pitkä, hoikka ja hiukan kömpelö liikkeissään.

Puoliso veti shortsit jalkaan ja juoksi portaat alas. Portti kilahti auki ja kiinni. Vielä ei ollut kovin kuuma, mutta puoliltapäivin olisi. Siksi kaveriporukan pelada, kuten ilman kummempaa organisoitumista tapahtuvaa viikonloppuista amatöörifutista kutsutaan, ajoittui aikaiseen aamuun.

Kerran palasin sunnuntaiaamuna Riosta Piabetáan. Olin valinnut bussin nopeamman vanin sijaan, sillä satoi kaatamalla niin kuin keväällä usein, eivätkä vanit selviä teille muodostuvista valtavista lammikoista yhtä hyvin kuin isommat bussit. Viemäriverkosto ei aina vedä riittävän hyvin. Joskus se johtuu viemärin tukkivista roskista, joskus vettä vain tulee yksinkertaisesti liikaa. Bussissa istuvat ihmiset olivat huolissaan siitä, olisiko vesi noussut heidän koteihinsa asti. Kaikkia taloja ei ole korotettu eikä sadevesi pääse päällystetyiltä pihoilta mihinkään. Ajaessamme läpi rankkasateen ohitimme nurmikentän. Mutaisella nurmikolla oli meneillään sunnuntai-pelada. Nauratti.

Pelada on sitä jalkapallokulttuuria, jonka kanssa 7–1-tappiolla Saksaa vastaan on hyvin vähän tekemistä. Maajoukkue ylipäätään on harvan futisfanin intohimon kohde. Moni ulkomaalainen ihmetteli viime MM-kisojen aikaan Brasilian vaisua kotiyleisöä. Syy ei ole pelkästään kalliissa lipuissa, jotka jättivät monet ulkopuolelle. Ne pelit joita intohimoiset jalkapallofanit seuraavat, ovat sarjapelejä. Ne joukkueet, joille tehdään kannatuslauluja, ovat sarjajoukkueita. 

Ne joukkueet kulkevat suvussa. Puolisoni kannattaa Fluminensea, jota kannattavat myös hänen isänsä, setänsä ja sisarenpoikansa. Naapurin perhe kannattaa Flamengoa. Minulla ei ole suosikkijoukkuetta, mutta omistan kaksi Fluminensen paitaa (mielestäni Tricolorin viininpunainen sopii minulle). 

 

Paita kulkee suvussa.

Vaikken ole jalkapallosta erityisen innoissani, tykkään tunnelmasta stadionilla. Sekin on tosin ollut jo vuosia murroksessa: jo ennen MM-kisoja kiellettiin oluen myynti niin Maracanãn kuuluisalla stadionilla kuin sen ympärillä ja lippujen hinnat ovat remontin jälkeen sitä luokkaa, että moni kannattaja jää kotisohvalle tai baariin television ääreen. Moni puhuu jalkapallon elitisoitumisesta.

Kun muutimme Suomeen, sain lahjapaketin naapurin mieheltä – siltä samaiselta, jonka huutoon ikkunan alla sunnuntaiaamuisin heräsin. Hän vannotti avaamaan paketin vasta Suomessa. Niin tein. Kortissa luki näin: Rakas Ira. Ota vastaan tämä kaunis lahja ja käytä sitä paljon.

Nyt minulla on siis vaatelaatikon pohjalla myös Flamengon paita, jollei puolisoni ole joskus huomaamattani vienyt sitä UFFin laatikkoon.

Tuskin on. Häntä kiinnostaa jalkapallossa enää lähinnä peladat.