torstai 17. maaliskuuta 2016

Inveja

Nousemme Niteróissa bussiin. En enää muista mihin bussiin. On jo iltapäivä, joten emme ainakaan rannalle mennäksemme. Ehkä olemme menossa tapaamaan ystävää. Muistelen ettemme olleet ihan varmoja siitä, mihin bussiin nousta.

Bussissa on paljon ihmisiä ja vain minä saan istumapaikan. Puoliso jää käytävälle seisomaan. Lisää matkustajia nousee kyytiin ja hän joutuu siirtymään hiukan kauemmas minusta. Vajoan ajatuksiini, niin kuin bussissa usein.

Havahdun. Joku puhuu minulle. Edessäni oleva ihminen.

Anteeksi, kuinka? 

En oikein saa selvää hänen puheestaan. En ole ihan varma, johtuuko se aksentista, minulle vieraista sanoista vai siitä, ettei hänen puheessaan ole mitään järkeä. Vilkaisen ympärilleni – puolisoni ei ole niin lähellä että hän pystyisi hoitamaan keskustelun puolestani.

Keskityn, sillä en Riossa asuessakaan oikein oppinut olemaan huomioimatta ihmistä joka puhuttelee minua. Lopulta ymmärrän, että hän puhuu minusta ja tulevaisuudestani. Vieläpä loistavasta tulevaisuudestani. En tiedä, miltä transsissa oleva ihminen näyttää tai kuulostaa, mutta kuvittelen sen olevan jotain sentapaista kuin mitä edessäni oli.

Puolisoni on onnistunut hivuttautumaan käytävällä viereeni. Näkijämme osoittaa puheensa myös hänelle. Olemme hieno, vahva pari. Meidän elämästämme tulee menestyksekäs. Mutta yhtä asiaa on varottava.

Tiedättekö mitä? [Dramaattinen tauko.] Ihmisten kateutta. 

Hän toistaa asian varmuuden vuoksi muutamaan kertaan. Nyökkäilemme. Emme katso toisiimme.



Bussista jalkakäytävälle poistuttuamme yritämme tavoitella ääniimme samaa dramaattisuutta ja varoittelemme toisiamme ihmisten kateudesta. Väittelemme siitä, oliko näkijä mies vai nainen sekä siitä, oliko hän päihtynyt vai ei.

Muistan terävästi enää ainoastaan hänen tapansa ääntää sanan kateus. Tapaus jäi kuitenkin mieleeni kahdesta syystä.

Ensinnäkään meitä ei Riossa pääsääntöisesti oleteta pariskunnaksi ellemme esimerkiksi osoita hellyyttä julkisesti. Bussissa emme näin tehneet, sillä emme olleet lähekkäin.

Toiseksi, samoihin aikoihin tapasimme kadulla erään ystävämme äidin, joka on mãe-de-santo eli eräänlainen papitar afrobrasilialaisessa candomblé-uskonnossa. Muiden kuulumisten vaihdon ohessa hän kertoi erään ihmisen hakeneen candomblén parista apua meidän vahingoittamiseksemme (jouduin myöhemmin tarkistamaan puolisoltani että todellakin ymmärsin asian oikein). Lopputulos kuitenkin oli, että liittomme on niin vahva (vai oliko se "suojattu"?), ettei kannata yrittää.



En ole kovinkaan uskonnollinen, mutta toivotan tervetulleeksi kaikki onnentoivotukset, siunaukset ja suojaukset - tulivat ne sitten miltä suunnalta ja minkä jumalan tai jumaluuden nimissä tahansa.

Bussiennustuksen sijoitin kuitenkin horoskooppikoppaan.


Käytännön portugalia – Português prático
Inveja = Kateus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti