Hitaasta lämpenemisestä syvään rakkauteen

Ennen Brasiliassa asumista en ollut kovinkaan tottunut erilaisiin papuihin. Siksi riisi ja feijão-kastike melkein joka aterian perusosana tuntui aluksi oudolta. Maku ei tuntunut kummalliselta, mutta papujen rakenne kyllä (myöhemmin tajusin, että joskus kummalliselta tuntuneen kastikkeen pavut eivät olleet kunnolla kypsennettyjä).

Pikku hiljaa totuin papujen rakenteeseen ja feijão-kastikkeeseen. Sitten aloin suorastaan pitämään siitä. Nykyisin pyydän aina feijãota, kun anoppi viimeisenä päivänä ennen Suomeen paluutamme kysyy, mitä haluaisimme ruoaksi.

   

Feijão on siis arkea, mutta samaan pohjaan tehty Brasilian kansallisruoka feijoada on pikemminkin viikonloppuruokaa. Kenties siksi, että se on niin raskas, ettei ensimmäinen ajatus syömisen jälkeen todellakaan ole töihin palaaminen.

Feijoada on mustista pavuista keitetty papupata, johon lisätään halpoja possun osia sekä makkaraa. Ensimmäisellä feijoada-lautasellani oli possun korvaa ja voin kertoa, että se on sitkeää. Koska 80-luvulla lapsuuttaan elänyt suomalainen oppi syömään lautasen tyhjäksi, yritin jäystää palasta pitkään ennen kuin luovutin ja hiukan nolona selitin, että ruoan raskaus yllätti minut, enkä valitettavasti jaksa koko lautasellista. Sittemmin opin, että jotkut palaset ovat padassa vain maun vuoksi. Opin myös kalastamaan padasta vain sellaiset palaset, joista tiesin pitäväni.

Santa Teresan kaupunginosasta löytyy paikka nimeltä Mineiro, joka on suosittu viikonloppuisin nimenomaan feijoadansa vuoksi. Olen syönyt feijoadaa siellä vain kerran, ja kenties minulla oli huono tuuri tai liian suuret odotukset, mutta feijoada ei tuntunut erityiseltä. Ei se missään nimessä huonoa ollut, mutta koska naapurikuppilan (Portella) ihanan savuntuoksuinen ja -makuinen feijoada on lunastanut tai ylittänyt odotukset joka kerta, menen nykyisin feijoadaa etsiessäni suoraan sinne. 

Feijoada tarjoillaan riisin (kuinkas muutenkaan) ja muutamien muiden lisukkeiden kanssa. Itselleni tärkeimmät ovat farofa ja couve. Paahdettua maniokkijauhoseosta, farofaa, tarjoillaan paitsi feijoadan, myös grilliruoan kanssa. Parhaan farofan seassa on pieniä pekoninpaloja. Couve tarkoittaa kaalia, feijoadan yhteydessä nimenomaan suikaleiksi leikattua ja valkosipulilla maustettua lehtikaalia. Näiden lisäksi pöydässä on appelsiinilohkoja.

Feijoada on usein magélaisen kaveriporukkamme lounasvaihtoehto, koska kaikki kuusi pidämme siitä, se on helppo jakaa ja hinta on syöjää kohden monia muita vaihtoehtoja edullisempi. Täällä Suomessa taas feijoadan tarjoaminen on varma tapa saada brasiliaiset ystävät löytämään viikonlopuistaan aikaa vierailulle.

Entä resepti? João Nogueira kertoo sen tässä kappaleessa.