perjantai 18. maaliskuuta 2016

Brasilia, kahtiajakautunut maa?

Brasilia on eri näkemysten mukaan viime vuosina jakautunut kahtia niin monesti, että kaiken järjen mukaan osia on jo vähintään kahdeksan. Eipä siis ihme, että kaikki eivät näistä viimeisimmistäkään jakolinjoista tunnu löytävän itseään.

(Niille jotka eivät Brasilian tapahtumia seuraa: siellä on melkoinen hulabaloo, kun valtavan korruptiovyyhdin selvittämisen lisäksi meneillään on liike istuvan presidentin viraltapanemiseksi. Korruptiovyyhdin osana tutkitaan myös edellistä presidenttiä, vasemmistoikoni Lulaa. Näyttää siltä, että suojatakseen Lulaa istuva presidentti Dilma tarjosi tälle ministerinpaikkaa, joka toisi syytesuojan alemmissa oikeusasteissa. Tästä suivaantuneena alemman oikeusasteen tuomari, joka oli kuunnelluttanut Lulan puheluita, vuosi medialle Lulan ja Dilman välisen puhelinkeskustelun, josta saa sen käsityksen, että kaksikko juoni juuri siten kuin miltä ulos päin näyttääkin. Ja niin edelleen. Ai niin, ja pieni joukko huutaa kaduilla sotilasdiktatuuria apuun.)

Kun saavuin Magéen ensimmäisen kerran, meneillään olivat pormestarivaalit. Pormestarilla on Brasiliassa koko lailla paljon valtaa ja Magéssa vielä enemmän. Eräänä päivänä eräs oppilaistani kysyi, tiedänkö, että kaupunkiin on valittu uusi pormestari. Sanoin tietäväni. Tyttö kertoi, että valittu pormestari on hänen tätinsä. Sepä mukavaa, sanoin. Silloin en vielä tiennyt, että kaupungissa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka äänestävät hänen sukulaisiaan ja niitä, jotka eivät äänestä.

Uusi pormestari rakennutti Magéen monta koulua. Ne kohosivat valtatienvarsille ja muille näkyville paikoille, ei välttämättä sinne missä oli tarvetta. Huomasin, että monen koulun nimessä oli sama sukunimi kuin pormestarilla. Kysyin joltain tutulta, eikö sellaista pidetä vähintäänkin naurettavana. Ei tunnuttu pitävän. Sittemmin tajusin, että se on magélaisen politiikan omituisuuksista pienimpiä.    

Se vuonna 2004 valittu pormestari maalautti kaupungintalon alaosan (ja aika paljon kaikkea muutakin) vihreäksi.

Terra do Marlboro. Näin puolisoni kuvaili kotikaupunkinsa politiikkaa, kun tutustuimme. Villi länsi. Ennen Brasiliassa asumistani olin kuullut lähinnä maassa tapahtuvista toimittajien murhista. Magéssa kuulin useammista poliittisista murhista kuin yliopistolla poliittisen historian kursseilla. Yksityiskohtaisia tarinoita siitä, miten poliittisia vastustajia oli otettu hengiltä. Tarinoita äänten ostamisesta, pikkurahalla.

Seuraan brasilialaista päivänpolitiikkaa paljon vähemmän kuin suomalaista. Mietin joskus, onko asiaan vaikuttanut se, että olen tarkastellut Brasiliaa nimenomaan Magésta käsin. Monella kaupungin asukkaalla on nimittäin hyvin kyyninen käsitys politiikasta. He katsovat sen olevan läpikorruptoitunutta, ja tämä arvio ylittää ideologiset rajat. Puoluetta jota itse äänestetään ei yleensä pidetä sen luotettavampana kuin muitakaan. Äänestysvalinnat tehdään sen perusteella, kenen uskotaan saavan omasta näkökulmasta parempia tuloksia lyhyellä aikavälillä. Historia on opettanut monelle, että pitkää aikaväliä ei yleensä kannata miettiä.


Vaikka tilanne Brasiliassa näyttää tällä hetkellä todella tulehtuneelta, se ei (joitain sosiaalisen median törmäyksiä lukuunottamatta) kuitenkaan näytä luovan Magén lähipiirissämme samanlaisia jakolinjoja kuin monessa muussa paikassa. Ehkä juuri siksi, että Magéssa ei ylipäätään ole totuttu odottamaan politiikalta kovinkaan paljoa. Ei liittovaltion tasolla, ei osavaltion tasolla eikä oman kotikaupungin tasolla.

Itselleni kesäkuun 2013 jännitteet tuntuivat paljon suuremmilta kuin nämä nykyiset. Osin tietysti siksi, että olin silloin Brasiliassa. Mutta myös siksi, että silloiset jakolinjat kulkivat Magéssa turvallisuuspolitiikan teemoissa. Yhdellä puolella olivat ihmisoikeuksien puolustajat, toisella ne, joiden mielestä poliisi teki vain työtään turvallisuuden ja omaisuuden suojan takaamiseksi.

Se pala minusta, mikä tuntuu kuuluvan Brasiliaan, kuuluu ennen kaikkea Magéen.

Ja siellä politiikalta nyt vaan on totuttu odottamaan sentapaisia käänteitä, mitä valtakunnanpolitiikassa on tällä viikolla nähty.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti