lauantai 27. helmikuuta 2016

Tarinoista ja turbaaneista


Et koskaan voi ymmärtää, mitä tämä musiikki saa mut tuntemaan.

Taas oli grillattu koko päivä, aurinko oli laskenut aikaa sitten ja suurin osa oli jo lähtenyt kotiin. Nupit eivät olleet enää kaakossa. Minä ja naapurissa asuva ystävä (se brasilialainen introvertti) istuimme toisen naapurin talon edessä ja tyhjensimme yhtä viimeisistä olutpulloista.

Katso. Hän osoitti käsivarttaan. Iho oli kananlihalla.

Tämä kertoo meidän tarinaa.

Voin ymmärtää sanat, voin selvittää, mihin ne viittaavat. Voin opiskella historiaa sosiologiaa mitä vain. Mutta kokemukseen en koskaan pääse käsiksi. (Siksikö tunteen ja kokemuksen merkitystä niin usein vähätellään? Kun meillä ei ole siihen pääsyä?)


Sitten kun sä tulet tänne, me etsitään sullekin upea turbaani.

Olin klikannut Facebookissa tykkää-namiskaa puolisoni siskon kuvassa ja kehunut kauniiksi. Jonkin aikaa myöhemmin luin tekstin, jonka kirjoittaja kritisoi sitä, että turbaanit, pikkuletit ja rastat kyllä kelpaavat yhteiskunnalle, mutta tummaihoiset ihmiset eivät.



Vähän sen jälkeen kun olin pohtinut lukukokemusta samban historiasta ja maantieteestä, luin eräästä blogista näkökulman saman aiheen nykyisyyteen. Kun Lapan alueesta ja baareista tuli valkoisen keskiluokan viikonlopunviettopaikka, sambistat siirtyivät Centron kupeeseen Morro da Conceiçãon kukkulalle, jonka kallio on riolaisen mustan kulttuurin ja samban historian tiivistämä. Kävi niin kuin usein käy, ja valkoiset samban ystävät seurasivat perässä. Mitä enemmän heitä oli, sitä houkuttelevampana paikka alkoi näyttäytyä muillekin. Pedra do Sal oli muuttunut trendikkääksi, ihan niin kuin turbaanikin.

Muutaman viikon päästä suomalaisessa internetissä puhuttiin kulttuurisesta omimisesta.


Kertojalla on väliä. Sillä, kuka sitoo turbaanin päähänsä on väliä. Historialla on väliä. Valtasuhteilla on väliä.

Valtasuhteet.

Parisuhteet.

Olosuhteet.

Jos meillä joskus on lapsia, haluan, että ne asuvat Riossa riittävän pitkään kuullakseen myös kaikki ne tarinat joita en koskaan pysty kertomaan.

Jotta voivat kirjoittaa omansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti