Luonto arjessa, arkena luonnossa?

Nykyään tuntuu siltä, että melkein mikä tahansa ajatus johtaa lopulta sen pohtimiseen, miten tämä tai tuo olisi, jos asuisimme taas Riossa. Viimeisin näistä on luonto.

Tästä juteltiin puolison kanssa yhdessäkin. Suomessa luonto on lähellä vaikka asuisi pääkaupungissa. On julkisia rantoja, puistoja, metsää ja Viikin lehmät. Ennen kaikkea on puhdasta ja turvallista.

Lähiluontoa.

On Riossakin luontoa. On meri, on vuoret, on rannikkosademetsää. Eikä kaikkialla ole kuuma, esimerkiksi Friburgossa on hieno Cão Sentadon luonnonpuisto jossa olen vain kerran pikaisesti kiivennyt sinne missä kaikki ottavat kuvan istuvan koiran muotoisesta kalliosta.

Siinä se istuu.

En ole vieläkään käynyt edes Magén yläpuolella olevassa Teresópoliksen kansallispuistossa. Ylipäätään olen tutustunut brasilialaiseen luontoon niin vähän, etten oikeastaan voi valittaa, etteikö tarjoumia olisi.

Mutta kyse onkin siitä, miten helposti ne ovat saatavilla.

Jos haluaa löytää luonnon ja rauhan samassa paketissa, ei riitä, että ottaa fillarin ja ajaa puoli tuntia kotoa jonnekin. Luonnosta nauttiminen ei ole Riossa samalla tavalla osa arkea kuin Helsingissä.

Koko juttu pitää ajatella ihan uusiksi. Pitää suunnitella luontoretkiä. Lähellä on paljon pienempiä kaupunkeja, joissa jo viikonlopun aikana ehtii pyöräillä, ratsastaa ja tehdä retken vesiputouksille. Ehkä joutuu myös vähän suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa etukäteen, vaikka suunnittelemattomuus onkin ihanimpia asioita joihin Riossa totuin.

Magélaista vihreää.

Ja on niitä pieniä arjen juttujakin. Eräs ystävämme pyöräilee usein aamuisin kotoaan Corcovado-vuorelle ja takaisin. Olisin epäilemättä tervetullut seuraan (sitä en tiedä, pysyisinkö vauhdissa). Corcovadolle voi kiivetä metsän läpi myös jalan, sitäkään en ole koskaan tehnyt.

Tarjoumat ovat Riossa erilaisia, mutta niitä kyllä on. Pitää vain ryhtyä. Ja siinäpä se kynnys taitaa ollakin.

Josko tänne edes kerran saisi mentyä?

Pelkään, että jumahdan. Että arki syö kaiken energian. Että huomaan puolen vuoden päästä, etten ole tehnyt mitään niitä juttuja joita etukäteen suunnittelin. Kertaakaan.

Jos näin käy, voin tietysti yrittää muistaa olla itselleni armollinen - varmasti joka tapauksessa menee ainakin vuosi ennen kuin arki taas tosissaan rullaa.

Kunhan vain muistaisin, ettei ne kivat jutut sinne arkeen itsestään tule missään. Ei Turussa, ei Helsingissä, ei Riossa.