Kauan odotetut 382 askelmaa

Herään aamuyöllä läheisestä favelasta kantautuvaan funkiin. Tiedän jo, että aamulla väsyttää. Torkun huonosti kahdeksaan, sitten on pakko nousta. Juna lähtee Central-asemalta puoli kymmenen. Kaadan puolet toisesta kahvikupillisesta viemäriin. Kurkku on vähän kipeä.

Päivä on kaunis. Unohdin aurinkorasvan. Onneksi t-paita on peittävä.

Metrolaiturilla L sanoo ettei ehditä. Mitä sitten tehdään? Sitten mennään jollain muulla. Metrossa on kylmä, ilmastointi aina liian kovalla. En muista mitä junalippu maksaa. Otan matkakortin toiseen käteen ja kaivan kolikot kukkarosta taskuun: jollei kortin arvo riitä, juoksen tiskille. Laukkaamme sunnuntaisen väljän aseman läpi. Lukija portilla näyttää punaista. Kiireeni ei kiinnosta lipunmyyjää. Kiitolaukkaamme Saracurunan junan laiturille ja ensimmäisestä ovesta sisään.

Junan ääni tuo tutun olon. Taivas on sininen ja kaikilla älypuhelin kädessä. Entinen huumeidenkäyttäjä myy pasteijoita yhdellä realilla. Tunnen myyntipuheen niin hyvin että voisin pitää sen itse, mutta minun ei tarvitse. Se meitä erottaa. Junan hiljentäessä Penhan asemalle kirkko näkyy vasemman puolen ikkunoista.

Laituri tyhjenee nopeasti. Katu on kuin Magé. Katselen ympärilleni. Ehdin katsella hyvän tovin, sillä J on myöhässä. Se ei haittaa meitä.

Täällä ei ikinä ensi kertaa tavatessa tiedä, halaako toinen vai antaako poskisuukot. J halaa lämpimästi. Minä yritän antaa toisen poskisuukon. Päät tömähtävät yhteen. Lähtiessä sitten tiedän.

382 askeleen verran kyselen, kyselen, kyselen. Kuulen historiasta, jokavuotisesta juhlasta, siitä, miten juhlaan aikanaan tultiin veneillä, sillä mangrove ylettyi paljon pidemmälle kuin nyt. Ja pacificação. Rauhoittaminen. Ja miten rikollisuus kaduilla lisääntyi rauhoittamisen myötä.

Askeleet ovat tosi matalia. Pelkään kompastuvani, sillä katson kaikkialle paitsi eteeni. Pelkään myös, että sortsini ovat epäkunnioittavan lyhyet. Eivät ole.

L on J:ä vanhempi, muistot juhlasta ovat erilaisia. Vaikka eroa on vain joitain vuosia. Kymmenessä vuodessa juhla surkastui. Kukaan ei olisi uskonut. Kuin nyt sanottaisiin, että kymmenen vuoden päästä Copacabanan uutta vuotta ei enää ole.

Kirkko on kaunis kaunis kaunis.

Morro do Alemão, Sokeritoppa, Centro, Galeãon lentokenttä, Caxias, melkein Magé horisontissa. Rivissä lippuja, Rion, Brasilian, Portugalin. Kolmea en tunnista.

Kuin olisi tunnettu aina. Aurinko on lämmin, tuuli pehmeä. Kirkon kaiuttimista soi kaunis, jotenkin kaihoisa Ave Maria. Kuuntelen taas yhtä ihmistä, jonka elämänpolku on niin erilainen kuin omani.

On Zumbin päivä.

Puhutaan ystävistä, joiden kanssa on usein vaikea jutella. Keskusteluista jotka loppuvat vaihtuakseen päivien päästä jalkapalloksi. Mitä tehdä elämällä. Miten jaksaa. Siitä puhutaan nykyään paljon.

382 askelta alas. Etsin kaupasta muistonauhoja. En meinaa löytää, niin täynnänsä tavaroita se on. Valitsen yhden violetin itselleni ja neljä muuta tuliaisiksi. En sido yhtään kaiteeseen.

Lounaskutsu. Ihaninta Rioa. Mikä on sanojen velho ja antigo ero? Toinen on sympaattisempi eikä siitä haluta eroon. Tipo vintage. No täällä Penhassa on tosi monta casa antiga. Tipo vintage.

Radio soittaa sambaa. Mikä mahtaa olla tämä kanava?

Jorge Aragão. Tietysti, Zumbin päivänä. Nomes de favela. Syntyikö senhora täällä Penhassa? Ihan kirkon juurella.  

Samba puhui rasismista jo kauan sitten. Taas joku mainitsee Racionais MC:n. Kukaan ei kehu ulkonäköäni. Siitä tulee hyvä olo.

Aurinko, lounas, piha, olut, samba. Hetken on niin täydellistä kuin vain Riossa ja vain sunnuntaina voi.

Cidade de Deusissa on tapettu seitsemän ihmistä. 

Kadut ovat raukean hiljaiset. Idylli, idylli, idylli. Mutta yhdellä puolella on milícia, toisella huumejengi.

Bussipysäkille tullessamme laukaukset vähän matkan päässä rikkovat idyllin jota ei ollut.

Rio de Janeiro, mustan tietoisuuden päivänä vuonna 2016.

Penhan kirkko on yksi Rion kolmesta kukkulalla sijaitsevasta tärkeästä nähtävyydestä. Moni näkee sen laskeutuessaan Rion kansainväliselle lentokentälle. Zona Sulin suunnasta Penhaan pääsee ottamalla Central-asemalta junan, joka kulkee suuntaan Saracuruna/Gramacho. Aseman nimi on Penha.