Kaksi kaupunkia

Mitä tekisit, jos kotona ollessasi kuulisit ulkoa useita laukauksia?

Miten päivääsi vaikuttaisi se, että kaupungissa, jossa asut on meneillään kaksi suurta poliisioperaatiota joissa molemmissa niin rikolliset kuin poliisit ampuvat - ja sivulliset huolehtikoon itsestään?

Kun kuvittelen itseni Helsingin kotiimme, joudun hetken miettimään vastausta ensimmäiseen. Tällaista ei ole koskaan tapahtunut. Luultavasti pysyisin sisällä, soittaisin hätäkeskukseen ja odottaisin viranomaisten tekevän työnsä.

Toista en osaa edes kuvitella, niin absurdi ajatus on. Mutta tiedättekö mikä vasta absurdia onkin?

Se, että täällä Riossa, tällä viikolla nuo molemmat kysymykset olivat ajankohtaisia. Mutta kumpikaan seikka ei vaikuttanut minun arkeeni millään tavalla.

Ei m i l l ä ä n.

Laukaukset eivät pelota, koska tiedän (tai oletan tietäväni), mistä ne kuuluvat. Ne kuuluvat läheisestä favelasta. Ne voivat olla laukauksia ilmaan tai sitten ei. Kyse voi olla rikollisten välisestä konfliktista tai paikalla saattaa olla poliisi. Niin tai näin, konflikti pysyy siellä missä se on. Minun kadulleni se ei tule. Jos kävelen katua alaspäin, väkivallasta muistuttavat ainoastaan lehtikioskin seiniä peittävät uutisotsikot.

Voi olla, että jonkun elämä päättyi samaan aikaan kun minä vähän matkan päässä lusikoin jogurtilla täyttämääni papaijaa. Jos niin kävi, en luultavasti koskaan saa tietää siitä. Laukaukset, edes kuolema eivät yksinään riitä otsikoihin.

Ne kaksi poliisioperaatiota taas ovat myös fyysisesti etäällä. Toinen sikäli lähellä, että jos pitäisi ottaa bussi Magéen, joutuisin tovin miettimään, ottaako pikatien kautta menevän vai hitaamman bussin. Laukaukset ulottuvat toisinaan sinne pikatielle.

Minä kuulun niihin ihmisiin, joille uutisissa luettavat liikennetiedotteet tehdään: sillä ja sillä pikatiellä liikenne seisoo siellä ja siellä tapahtuvan laukaustenvaihdon vuoksi. Ja sitten sää.

Samaan aikaan:

7 000 lasta ei pääse kouluun.

Suolta löytyy seitsemän ruumista.

Viiden poliisin perheessä valmistaudutaan hautajaisiin.

Ihmiset eivät pääse palaamaan töistä koteihinsa tai lähtemään kotoaan töihin.

Joku pesee lattialta verta.

Joku ei tiedä, missä oma lapsi on.


Enkä minä tiedä, missä ihmisyys on.