Ilmaisten kirjojen kauppa

Aluksi kukaan ohikulkija ei lähesty pöytiä.

Ne ovat ilmaisia. Tulkaa vain! Jokainen voi valita kolme kirjaa. Ja kun olette lukeneet niin antakaa jollekin toiselle eteenpäin. Kutsukaa kaverinnekin!

Täällä ei ole totuttu saamaan asioita ilmaiseksi, yksi järjestäjistä selittää minulle ja lähettää samalla kuvan tapahtuman Facebook-ryhmään.

Vähän ajan päästä pöytien ympärillä jo vilisee. Etenkin lastenkirjat löytävät syleihin nopeasti. Lauantai-iltapäivä on harmaa, mutta kuvista tulee lasten vaatteiden ja kirjojen kansien vuoksi silti värikkäitä. 

Ollaan Vila do João -nimisessä favelassa ja meneillään on ilmaisten kirjojen kauppa, livraria 0800 (ilmaiset puhelinnumerot ovat täällä 0800-alkuisia). Kirjat ovat lahjoitettuja, järjestäjät paikan asukkaita, nuoria aikuisia.

Edellisten viikkojen aikana järjestäjät ovat kulkeneet ympäri Rioa noutamassa kirjalahjoituksia, painavia kasseja ja pahvilaatikoita. Se on tämänkokoisessa kaupungissa ja julkisen liikenteen varassa sekä työlästä että aikaavievää.

Vila do Joãon tapahtuma linkittyy Loja Gratis RJ -ryhmään (loja gratis = ilmainen kauppa). Ryhmässä toimijat antavat toisilleen vinkkejä vastaavien tapahtumien järjestämiseen, mutta kukin tapahtuma on kuitenkin oma itsenäinen kokonaisuutensa. Loja Gratis -toiminnan tarkoituksena on kyseenalaistaa ajatus siitä, että runsas kulutus on ihmiselle eduksi.

(Mietin itsekseni, että tekijällä on tosiaan väliä. Ei tulisi näin pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvattina ja keskituloisena palkansaajana ensimmäiseksi mieleen mennä riolaisiin faveloihin järjestämään kulutuskriittisiä tapahtumia.)

Itse tapahtumassa ei kuitekaan keskustella kulutuksesta tai kapitalismista, vaan kirjoista. Ja niitä on paljon: Clarice Lispector, Aldous Huxley, Jorge Amado, Franz Kafka, Antoine de Saint-Exupéry, Machado de Assis, Umberto Eco ja niin edelleen.

Vaikka tunnelma muistuttaa Siivouspäivää, ihan samanlaisesta asiasta ei kuitenkaan ole kyse. Loja Gratis -ryhmään kuuluu vain toiminta alueilla, jossa ihmiset todella tarvitsevat lahjoituksia. Yksittäisiltä ihmisiltä ei kuitenkaan kysellä heidän tarpeistaan vaan järjestäjät luottavat siihen, että lahjoitetut tavarat menevät oikeaan osoitteeseen.  

On superjännää katsella, mitä kukakin valitsee. Yksi poika löytää kirjan, josta tehtyä näytelmää he parhaillaan harjoittelevat koulussa. Teinityttö miettii, mitkä englanninkieliset kirjat ottaisi. Samanikäinen poika poistuu sylissään kuvateos Pariisin taidehistoriallisista kohteista.

Onko mitään varhaisteineille, kysyvät kaksi ehkä kymmenvuotiasta poikaa. Yksi järjestäjistä pyörii pöydän ympärillä yrittäen yhyttää ihmiset ja heidän toiveidensa mukaiset kirjat. En tiedä mitä hän tekee työkseen, mutta hänen kykynsä kohdata kaikenikäiset ihmiset on huikea.

Puolisoni ja minä olemme paikalla siksi, että yksi järjestäjistä on ystävämme ja toimme vähän kirjoja lahjoitettavaksi. Koska olen vieraiden ihmisten seurassa vähän ujo, ilahdun kun joku pyytää auttamaan pöytien järjestelyssä - kun käsillä on tekemistä, voin tarkkailla rauhassa sen kummemmin seurustelematta ilman että tunnen oloani pöljäksi.

Lisäämme laatikoista kirjoja sitä mukaa kun pöydille tulee tilaa. Ihan alussa kirjoja valkannut pieni poika palaa tunnin kuluttua kirjat sylissään takaisin: hän ehti jo lukea ne.

Nainen jonka talon edessä tapahtuma järjestetään, keittää meille kahvia. Viileänä päivänä sateen tihkutellessa se maistuu samalta kuin suomalaisessa, syksyisessä metsässä Airamista juotu kahvi.


Kuvia tapahtumasta löytyy Livraria Grátis -ryhmän sivuilta. Muutamassa vilahtavat myös yhden bloggaajan kiharat :)