Brasilialainen?

Säännöllisin väliajoin kuulen täällä olevani brasilialainen. Siis ystäviltä, tuttavilta ja joskus jopa ihmisiltä, jotka tapaan ensimmäistä kertaa. Varsinkaan viimeisessä tapauksessa en aina oikein tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella saati miten siihen suhtautua.

Asia heitetään usein small talkina ja puhujan tarkoitus on poikkeuksetta hyvä: hän saattaa viitata portugalin taitooni tai esimerkiksi siihen, että osaan liikkua Riossa paremmin kuin moni paikallinen. Joskus kyse on siitä, että minulla ei katsota olevan joitain sellaisia negatiivisia ominaisuuksia, joita ulkomaalaisiin stereotyyppisesti liitetään. Tai minulla katsotaan olevan sellaisia positiivisia ominaisuuksia, joita brasilialaiset liittävät itseensä.

Tällaisella puheella minut ikään kuin sisällytetään porukkaan, erotukseksi (vieraista) gringoista. Puhujien hyvää tarkoitusta korostaa sekin, että minua ei koskaan sisällytetä mukaan silloin, kun brasilialaisuus nähdään negatiivisena, vaikkapa korruptiosta puhuttaessa.

Joskus kuulee sanottavan, että brasilialaisuus on inklusiivista, mukaan ottavaa, siinä missä jotkut muut kansallisuudet ovat enemmän ulossulkevia. Ja onkin vaikea kuvitella, että täällä vaikkapa huudeltaisiin maahanmuuttajille törkeyksiä siksi, että he pukeutuvat Brasilian jalkapallomaajoukkueen paitaan. En ole myöskään koskaan kuullut Brasiliassa syntyneistä lapsista puhuttavan toisen polven maahanmuuttajina. 

Mutta ihan niin auvoinen tai yksinkertainen ei kuva kuitenkaan ole. Vaikka menneinä vuosina sanottiinkin, että Brasilian passi on väärentäjien suosiossa siksi, että brasilialainen voi näyttää miltä tahansa, ei moninaisuus tarkoita ristiriidattomuutta tai hierarkiattomuutta. Brasilia ei ole koskaan ollut se "rotujen demokratia", jollaisena sitä muinoin markkinoitiin. Kansallisuuteen ja ihonväriin liittyvät hierarkiat kietoutuvat yhteen esimerkiksi rasistisessa suhtautumisessa kuubalaisiin lääkäreihin tai siinä, miten mielellään moni brasilialainen korostaa eurooppalaisia juuriaan.

Toisin sanoen kaikki ulkomaalaiset (tai toiset brasilialaiset) eivät täällä saa yhtä lämmintä kirsikat kakusta -kohtelua kuin valkoinen eurooppalainen ja on hyvä tiedostaa, että tämä kaventaa omaa kokemusta yhteiskunnasta - halusi tai ei.

Minua ja väitettyä brasilialaisuuttani koskevat kommentit ovat joskus tosissaan, joskus huumorilla heitettyjä, mutta aina hyväntahtoisia. Eikä niiden tarkoitus varmastikaan ole kiistää tai kieltää suomalaisuuttani. Siksi tuntuisi hölmöltä aloittaa varsinkaan satunnaisten tuttavuuksien kanssa keskustelua kansallisesta identiteetistäni ja siitä, miten en itse asiassa tunne itseäni lainkaan brasilialaiseksi.

Silti lokerointi häiritsee. Minun positiivinen kokemukseni täällä ei muuta sitä, että useimmiten lokeroinnilla saadaan aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.