Lyhyitä ralleja, sen hetken soitetuimpien biisien kertosäkeitä. Paitsi ettei ihan: viilatuissa sanoituksissa toistuvat ehdokkaiden nimet ja numerot. On tulossa vaalit, joissa valitaan pormestarit ja kaupunginvaltuutetut.
Kaikki eivät nyysi valmista melodiaa. Paikallisen politiikan mahtisuvun tämänkertaisen ehdokkaan sambaa laulaa erään maineikkaan riolaisen sambakoulun vokalisti. Sitä mainosta tuskin tehtiin ihan pikkurahalla.
Ja sitten on esimerkiksi se, jossa alkuperäisen version bootyn sheikkaamisen sijaan kehotetaan tällä kertaa äänestämään (tiettyä ehdokasta).
Ja se, jossa kehotetaan äänestämään numeroa 22 222, "jottei tarvitsisi itkeä jälkikäteen". Kas kun ei "tai muuten".
Osittain kampanjoinnille voi nauraa, esimerkiksi silloin kun appeni kertoo kuin jalkapallojoukkueen hyökkääjän harhautuksia kuvaten siitä, miten onnistui käymään paikallisessa marketissa juuttumatta keskusteluun marketin edessä aggressiivisesti kampanjoivien ehdokkaiden ja heidän tukijoukkojensa kanssa. Monien muiden tapaan hän ei arvosta ehdokkaita, jotka tervehtivät ja muistavat hänen nimensä ainoastaan vaalien alla.
Kampanjointiin ja magélaiseen politiikkaan laajemminkin liittyy kuitenkin isoja ongelmia, jotka hyydyttävät hymyn. Hiljattain julkaistiin uutinen, jonka mukaan erään puolueen lupaava ehdokas oli Magéssa vetäytynyt esivaaleista koska pelkää henkensä puolesta. Pelko ei ole turha: Magéssa on tänä vuonna murhattu jo yksi valtuutettu ja yksi ehdokas ja kaupungilla on Brasilian kärkipaikka poliittisten murhien määrässä.
Jos henkikulta säilyykin, etiikasta voi joutua luopumaan. Eräs tuttuni perusteli äänestysvalintaansa ehdokkaan moraalilla, tarkemmin sanoen sillä, että kyseinen kandidaatti ei tiettävästi ole saanut politiikassa toimiessaan henkilökohtaista hyötyä. Ei tosin ole saanut aikaan paljoa muutakaan, mutta kaikkea ei tässä kaupungissa näkökään voi saada.
Moni haluaa tietää, miten politiikka toimii Suomessa. Toki olen kertonut ongelmistakin, mutta erityisen suurta kiinnostusta on herättänyt se, että Suomessa valtuutetut eivät saa tehtävästään palkkaa. Brasiliassa saavat ja Magéssa se palkka on suurempi kuin suomalainen mediaanipalkka. Mutta varsinaisesti leiville lyö esimerkiksi se, että äänestää pormestarin esityksen mukaisesti. Siitä saattaa kuuleman mukaan saada tilanteesta riippuen kymmeniä tuhansia euroja. Per kerta. Sillä ostaakin jo aika monta pyörätuolia seuraavien vaalien alla lahjoitettavaksi.
Mutta ehdokkaiden lisäksi muutkin tahot kampanjoivat: anoppini toi tällä viikolla kirkosta palatessaan siellä jaetun infolehtisen (kuvissa), jossa kerrotaan muun muassa pormestarin ja valtuutettujen tehtävistä ja siitä, että äänten ostamisen lisäksi myös oman äänen myyminen on rikos (josta voi saada neljä vuotta linnaa) ja että valtuutettujen ei itse asiassa kuuluisi esimerkiksi järjestää asukkaita julkiseen sairaanhoitoon jonojen ohi.
Toistaiseksi magélaiset eivät näytä odottavan politiikalta paljoa. Se lienee realismia. Mutta kuten eräs ystäväni totesi, ensi viikolla yksi asia on tuloksesta riippumatta hitusen paremmin - ainakin nuo kirotut kaiuttimet katoavat kadulta.
Vaalipäivä on sunnuntai 2.10. Kirjoitin magélaisesta politiikasta myös maaliskuussa ja huhtikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti