perjantai 1. heinäkuuta 2016

Palaajan ensitunnelmia

Rion kansainvälinen lentokenttä kiiltää remontin ja laajennuksen jäljiltä. Mietin kuinka paljon siinä on heikkolaatuista pintaa joka rapistuu pian olympialaisten jälkeen. Uusi parkkihalli on täynnä uusia autoja. Hissejä on vähän, ihmisiä matkalaukkuineen aika paljon.

Pakkaamme omat laukkumme tuttavan Volkswagen Kombiin, kuten aina. Kombeja valmistettiin pitkään Brasiliassa ja ne ovat tavallinen näky metropolialueen liikenteessä. Tässä nimenomaisessa on koulukyytitunnukset, sillä tuttumme ajaa päivätöikseen niitä. Oranssinkeltaisista tunnuksista tulee jotenkin turvallinen olo, ajattelen, että ehkä sellaista autoa ei ensimmäisenä ryöstetä.

Löydämme penkiltä turvavyöt. Aina niitä ei löydy. Bisnesluokan tasoinen etu, vitsailen puolisolle. Lensimme Lontoosta Rioon bisnesluokassa - varsin mukava yllätys tarjouslipun ostaneelle.

Lentokentän tieltä kurvaamme pohjoisen suuntaan pikatie Linha Vermelhalle. Se kurvi on pimeä eikä siinä yleensä näy poliiseja. Valpastun heti kun edessä ajava auto hidastaa ja yhtä nopeasti helpotun, kun kuskimme painaa kaasua päästyään pikatielle.

Ilma on lämmin ja kostea, kosteuteen sekoittuu savun tuoksu. Selostaja huutaa radiossa, Flamengon peli. Kuski kääntää kovemmalle ja korottaa ääntään pystyäkseen keskustelemaan appiukon kanssa selostuksen yli. Tarinoita ryöstöistä. Nojaan taaksepäin ja keskityn olemaan kuuntelematta.

Tuntia myöhemmin käännymme Magén liittymästä. Yöpuulle käyvä Centro on hiljainen, mutta kotona meitä odotetaan. Naapurin tyttö halaa tiukasti ja juoksee hakemaan muun perheensä. Yhtäkkiä olohuone on täynnä toistensa päälle puhuvia ihmisiä.

Yöllä herätessäni en tiedä missä olen.

Aamulla työnnän pääni ulos ikkunasta. Tulee lämmin päivä, sen tietää utuisuudesta. Juon aamukahvini vastapaistetun ranskanleivän kanssa. Papaijan kausi on alkamassa, sanoo appi.



Puoliso juttelee jollekin kadulla. Menen katsomaan. Serkku vauvansa kanssa. Myöhemmin huomaan, että tosi moni ikäluokkamme isistä hoitaa vauvoja.

Serkku on poliisi. Olympialaiset tietävät lisää töitä. Muistan miten jalkapallon MM-kisojen aikaan tutut poliisit tekivät järjettömiä vuoroja samaan aikaan kun vapaat jäivät pitämättä. Poliisien palkkojen maksamista on osavaltion taloustilanteen vuoksi osin lykätty. Riossa poliisit tienaavat alle puolet siitä mitä Brasíliassa tai Minas Geraisissa.

Serkku kertoo, että suunnitteilla on omaisten mielenosoitus poliisien työolojen puolesta. Poliisit eivät itse voi osoittaa mieltään, se on sotilailta kielletty (käytäntö, joka elää huolimatta ristiriidasta perustuslain kanssa). Vaikka pitäisi ehkä osallistua, jotta tulisi potkituksi pellolle, naurahtaa. Se on vitsi. Potkut poliisista eivät näytä hyvältä cv:ssä. Vauva täyttää pian vuoden.



Kirjoitan päiväkirjaan sängyllä maaten. Jalat roikkuvat sängyn ulkopuolella. Hyttyset purevat nopeasti. Tajuan että kukaan ei ole puhunut zika-viruksesta mitään.

Illansuussa käymme kaupassa. Kotiin palatessa mietin, että naapuruston pääkatu katu on tosi hiljainen. Myöhemmin kaksi eri ihmistä kertoo, ettei kukaan halua enää töistäpaluun jälkeen kävellä siellä. Pelkäävät. Käyttävät muita reittejä. Ennen kuljin siellä yksin vielä myöhään illallakin, vilkkaalla kadulla se oli turvallista.

Illalla juomme ystävien kanssa pullon samppanjaa puolison väitöksen kunniaksi. Olen tosi väsynyt, mutta imen näiden ihmisten ääniä mieleeni. Kohta ne tuntuvat jo tavalliselta, mutta eivät vielä.



Köllimme kasiveen kanssa aamupäivän sängyllä ja katselemme ikkunasta kadulle. Kasivee kysyy, osaanko tehdä kainalopieruja. Kerron hänelle ystävästäni, joka osaa tehdä käsipieruja.

Moni juttelee politiikkaa tai muuten yhteiskunnallisista jutuista. Ehkä siksi kun tietävät, että meitä kiinnostaa. Paljon ääneen pohdiskelua, ei mustavalkoisia saarnoja. Se herättää toivoa jostain sellaisesta, jota en osaa vielä nimetä.

Välillä raapustan muutaman rivin päiväkirjaan, en halua unohtaa mitään. Mutta miten saisin talteen ne ilmeet, jotka näemme ihmisten kasvoilla kerrottuamme, että viivymme tällä kertaa jouluun asti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti