lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kun viljelijän tytär yrttimaan kuokki

Tässä taannoin kävi niin, että anopin kukkalaatikoita kitkiessäni tunsin sormissa tutun tuoksun. Se rikkaruoho olikin korianteri, joskin erilainen kuin se, jota Suomessa näkee annosten päällä.

Tästä keksin täyttää pihansiivouspuuhissa löytyneet tyhjät kukkalaatikot yrteillä.

Mainittakoon että kasvoin maatilalla, mutta siitä huolimatta (tai siksi) tämä on ensimmäinen kerta kun mieleeni edes juolahtaa kasvattaa jotain.

Mutta kun kerran idean sain, olisin halunnut alkaa viljelijäksi heti-välittömästi-mieluiten-jo-eilen. Taimia kuitenkin myydään vain joenvarren torilla, ja myyjät ovat siellä vain viikonloppuisin.

Piti siis jaksaa nukkua muutama yö.


Lauantaina aamupäivällä suuntaamme torille katsomaan, mitä sieltä löytyy. Haaveissani on oma basilika, sillä sitä ei aina löydy kaupoista, varsinkaan jollei mene heti aamusta.

Kojuissa on paljon oranssia: appelsiinia, toisenlaista appelsiinia, papaijaa, kurpitsaa. Harmaatukkainen rouva myy yrttejä, viisi realia taimi. Ostan basilikan lisäksi mintun ja kysyn puolisolta, muistaako hän, onko rommi täällä kallista vai ei.


Jatkamme matkaa keskustan säläkauppaan, jonka perältä löytyy multasäkkejä. En osaa valita eri säkkien välillä, joten otan kaksi sellaista, jossa on lehmän kuva ja toiset kaksi sellaista, jossa on mato. Josko niiden sekoitus sopisi yrteilleni?


Pihalla ei ole kiviä laatikkoon laitettavaksi. Puoliso lähtee hakemaan niitä pienen matkan päästä junaradan luota. Sinne kuljetaan muurissa olevan aukon läpi. Aukolla käydään huumekauppaa, emmekä yleensä käytä sitä reittiä. Tänään pojat (vanhimmatkin heistä ovat alaikäisiä) eivät kuitenkaan ole paikalla.

Irrotan taimet purkeistaan - kuten kuvasta näkyy, isot muovipullot ovat täällä sitä mitä sukkahousut Suomessa, niitä käytetään milloin mihinkin.


Yrtit sopivat laatikkoon täydellisesti.


Seuraavaksi plantaasini tarvitsee paikan. Myyjärouvan mukaan yrtit tarvitsevat aurinkoa, mutteivät koko ajan. Analysoituamme muut asiaan vaikuttavat tekijät (tontilla Lilican perässä pyörivät kissat ja tuulen) kannan laatikon kattoterassille.

Portaita kiivetessäni appi esittää huolensa siitä, että minttu kasvaa niin nopeasti ja paljon, ettei se pian mahdu laatikkoon. Kerron hänelle, että tämä mintturaukka ei tule kasvamaan kovin suureksi, jos rommia vain riittää...


Lopuksi koristelen laatikon reunat yli jääneillä kivillä ja kastelen mullan.

Valmista tuli!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti