Brasiliani
kokoontuu sunnuntaisin grillin ympärille,
savu nousee
ohi oranssinpunaisten tiilien kohti sinistä taivasta.
Brasiliani kaataa
lasiini lisää jääkylmää olutta
ennen kuin
ehdin juoda edellistäkään.
Se puhuu asioista
joista en
tiedä mitään.
Se kertoo
miltä tuntuu
kun oma
historia tulee vastaan
samban rapin
funkin lyriikoissa
vain niissä.
Minun tarinani
kerrotaan kirjoissa
kirkonkirjoissa
koulukirjoissa.
Minulle.
Brasiliassani
minä olen ulkopuolinen
ja samaan
aikaan normi.
Brasiliani
kertoo vitsejä kaikesta kipeästä historiasta.
ja paikastani
siinä tarinassa.
Brasiliani ei pyydä
tulkintojani
se ohjaa
olemaan hiljaa ja kuuntelemaan
on kärsivällinen
kysymysteni kanssa
ja kaataa
lasiini lisää jääkylmää olutta.
Brasiliani antaa
tilaisuuden ymmärtää
etten ymmärrä.
Hymähtää jollen
lempeästi vai väsyneesti?
Brasiliani
sulkee syliin
Nauraen sanoo ruskean
läiskän hartiassani olevan todiste
että Jumala
tarkoitti minut osaksi Brasiliaani.
Brasiliani ja
minä tiedämme ettei se ole totta
edes siinä hetkessä.
Kaksinkertaisesti etuoikeutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti