Miltä nyt tuntuu?

Pronto para Entrega, kertoi Brasilian ulkoministeriön sivu. 

Valmis noudettavaksi. Mun viisumini nimittäin. Meinasi mennä säätämiseksi, mutta kunhan päästiin pari viikkoa sitten Brasilian Helsingin suurlähetystön luukulle, kaikki sujui kuin tanssi. Ja siellä se passi nyt Kaivopuistossa odottaa, että ehdin hakemaan.

Moni muutkin asia on valmis: meillä on vuokralainen ja tänään tein sopimuksen lämpimästä varastosta, jonne kannamme omat kamppeemme. Puolison väitös karonkkoineen oli viime viikonloppuna. Vastaväittäjä oli muuten kolumbialainen - kuinkahan usein suomalaisten yliopistojen väitöstilaisuuksissa on niin, että sekä väittelijä että vastaväittäjä tulevat globaalista etelästä?

Siellä karonkassa yksi ystäväni kysyi, miltä tuntuu jäädä opintovapaalle. 

Meiltä molemmilta on viime aikoina kysytty tosi monta kertaa, miltä tuntuu lähteä Brasiliaan. Mutta harvempi on kysynyt minulta, miltä tuntuu jäädä vapaalle. 

Tajusin etten ole kysynyt sitä itseltänikään. Olen vain hoitanut asioita ja vetänyt niitä listaltani yli. Oman olotilan tunnustelu ei ole ollut listalla. 

En osannut vastata ystävälleni. 

Brasiliaan palaaminen on tällä kertaa vähän eri juttu kuin viime vuosina lomille mennessä, mutta siitä huolimatta siinä on tuttuja elementtejä. 

Opintovapaasta sen sijaan en tiedä mitään. Nada. Enkä oikein usko, että oma opiskeluaika (joka päättyi yli kymmenen vuotta sitten) antaa tästä paljoakaan osviittaa.

Tänään perehdytin töissä sijaistani. Työpäiviä on luultavasti jäljellä seitsemän.

Lähtöön on reilut kaksi viikkoa. 

Missähän vaiheessa ne tuntemukset tulevat?