Kun tällä kertaa palasimme Magéen, naapurustomme tuntui muuttuneen.
Jo keväällä ennen tuloamme kuulimme silloin tällöin tämän kadun asukkaiden whatsapp-ryhmän kautta öisistä laukauksista ja siitä, miten kadunkulmassa joskus seisoo nuori mies (poika) ase kädessään. Se on uutta - aikaisemmin nämä huumejengien väliset reviirikiistat eivät ole tässä lähellä juurikaan näkyneet.
Monet asukkaat ja myös monet poliisit katsovat muutoksen johtuvan poliisin toiminnasta Rion kaupungissa - kun faveloihin on siellä luotu UPP-poliisiyksikköjä, ovat monet rikolliset paenneet muualle, esimerkiksi Baixadalle. Asukkaiden kuulee puhuvan vieraista ihmisistä ja poliisin aseista jollaisia täällä ei ennen ole ollut.
Ennen naapuruston pääkadulla oli vilkasta pitkälle iltaan. Nyt se hiljenee sen jälkeen kun ihmiset ovat palanneet töistä. Ystävät ja tuttavat mainitsevat yhä useammin sivulauseissa asiat, joita he eivät enää tee ja reitit, joita eivät enää käytä.
Pra evitar, välttääkseen.
Vaikka jengien reviirikiistojen näkyminen onkin tällä alueella uutta, on huumeisiin liittyvä rikollisuus saanut ihmiset välttelemään erinäisiä asioita jo aikaisemminkin.
On esimerkiksi sukulaisia tai tuttavia, joita kyllä tervehditään kadulla mutta joiden kanssa ei jäädä juttelemaan. Ei haluta joutua vahingossa keskelle esimerkiksi huumeisiin liittyviä välienselvittelyjä - niitä tapahtuu joskus myös julkisilla paikoilla. Tai ei haluta tulla esimerkiksi poliisin tai kilpailevan jengin silmissä yhdistetyksi näihin ihmisiin - tämä on riski etenkin nuorille tummaihoisille pojille ja miehille.
Samalla toivotaan, että rikollisuuden kanssa tekemisissä olevat tuttavat, jos sellaisia on, pääsisivät siitä irti ennen kuin heille sattuu jotain. Tai ennen kuin tekevät vahinkoa muille.
Eräänä iltana nukkumaan käydessä kuulen ensin yhden laukauksen, sitten monta. Katson kelloa. Ei ole kovin myöhä. Arvelemme laukausten kuuluvan junanradalta (läheisellä ylityspaikalla myydään huumeita). En oikein tiedä miten suhtautua asiaan, joten tarkkailen ihmisiä ympärilläni. Anoppini on rauhallinen - tosin hän on sitä aina. Vartin päästä on jo hiljaista.
Kun jotain tapahtuu, tapahtuneesta ja sen taustoista saa tietoja lähinnä puskaradion kautta. Uutisiin tällaiset tapaukset eivät päädy jollei kukaan kuole, eivätkä aina silloinkaan.
Toisinaan kyse on jengien reviirikiistoista, joskus poliisi on jommankumman porukan perässä. Pari viikkoa sitten eräs naapurimme joutui tällaisessa tilanteessa illalla kirkosta palatessaan hakemaan suojaa vieraiden ihmisten pihalta.
Tällaista ei tapahdu päivittäin eikä edes viikoittain. Mutta jos tapahtumat vielä joitain vuosia sitten tuntuivat yksittäisiltä, nyt ne tuntuvat muodostavan jatkumon.
Olo on kuin eräänä yönä laukauksiin herätessäni - etsin ihmisistä ympärilläni vastausta siihen, mitä tästä pitäisi ajatella, miten suhtautua, miten paljon huolestua. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä tässä asiassa jos missä kokemusmaailmamme eroavat enkä tunnu saavan selvää läheistenkään ajatuksista.
Välillä olen enemmän varuillani, välillä asia unohtuu. Jos muut nostavat tuolinsa talon eteen jalkakäytävälle ja avaavat oluet, minäkin haen tuolin.
Tämä on itselleni monestakin syystä tosi vaikea aihe. Hiljattain pohdin, kuinka ylipäätään kirjoittaa rikollisuudesta ja turvattomuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti