Kuinka kirjoittaa turvattomuudesta?

Rion turvallisuus on keskusteluttanut ennen olympialaisia ja niiden aikana, paljolti kisavieraiden, urheilijoiden ja toimittajien näkökulmasta.

Sen keskustelun maantiede on vähän syrjässä omastani. Reittini, ihmiseni ja paikkani muodostavat sellaisen kartan, jonka eteläkärki on useimmiten jossain Rion Centron tienoilla, muut kärjet metropolialueen eri osissa. Kisakävijät ja muut turistit taas liikkunevat pääasiallisesti Zona Sulilla ja kaupungin länsiosissa, jossa olympiakyläkin sijaitsee. Kulkuvälinekin saattaa usein olla eri.

Muun muassa tästä syystä en oikein ole löytänyt mielekästä näkökulmaa tai tapaa osallistua keskusteluun, joten olen enimmäkseen jättänyt osallistumatta.

(Turistien suosimien alueiden turvallisuudesta kiinnostuneille suosittelen usein ulkoministeriön matkustustiedotetta - se on Rion osalta ollut oikein kuranttia kamaa niin kauan kuin olen niitä lukenut.)

Turvallisuus noin muuten mietityttää sen sijaan paljon. Se mietityttää omassa arjessa täällä ja se on pöydällä yhtenä isona kysymyksenä silloin, kun mietitään, missä haluamme asua ns. pidempään. Mutta näistäkin aihesta kirjoittamista olen vähän vältellyt, enkä vain siksi, etten halua huolestuttaa äitiäni.

Ensinnäkään en halua vahvistaa stereotypioita. Pelkään että tekstini pönkittäisi entisestään sellaisia mielikuvia, jotka ovat jo valmiiksi kaukana todellisuudesta (ja usein haitallisia). Mutta jos jätän kirjoittamatta, hautaan samalla mahdollisuuden käsitellä sitä, millaisia seurauksia turvattomuudella ihmisten arjessa on. Käsittelytavalla on kuitenkin väliä ja do no harm lienee vähimmäisvaatimus.

No jos sitten kirjoitan, niin miten kirjoitan banalisoimatta? Joillain tuntuu olevan sellainen käsitys, että väkivaltaan ympärillä tottuu sillä tavalla, ettei se enää tuntuisi oikein miltään, ettei enää pelottaisi. En halua omalta osaltani vahvistaa myöskään tällaista käsitystä.

Entä olenko oikea ihminen kirjoittamaan? Millaisia tarinoita ja millaisista näkökulmista minä voin omalla kokemuksellani kirjoittaa? Entä mitkä näkökulmat tai kokonaiset aiheet on parempi jättää niille, joita ne koskevat?

Vaikka karttani onkin erilainen kuin turistin, niin turvallisuudesta keskusteltaessa asemani on silti esimerkiksi naapureihini (keneen tahansa heistä, myös valkoisiin hyväosaisiin naisiin) verrattuna ainakin kahdella merkittävällä tavalla erilainen.

Minä voin ensinnäkin lähteä, minulla on vaihtoehto, eikä mikään huono vaihtoehto olekaan. Siinä mielessä olen vain käymässä silloinkin kun asun täällä pidempään. Se on paikallisista perhesiteistä huolimatta eri tilanne kuin se, että olisi syntynyt tänne, vaikka samat kadut jaettaisiinkin – suurimmalla osalla kun ei niillä kaduilla ole samanlaista mahdollisuutta nostaa kytkintä.

Toiseksi, koska en ole kasvanut täällä (vaan kuten jotkut paikalliset tuttuni joskus hivenen pilkallisesti sanovat, kuussa), kokemusmaailmani on tietysti myös hyvin erilainen kuin paikallisen. Voin siten kertoa omasta kokemuksistani ja havainnoistani sekä siitä, mitä minulle on kerrottu, mutta tulkisemisen osalta yritän olla pidättyväinen.

Tästä minua muistuttaa aina puolisoni tarina siitä, kuinka hän juoksi lapsena muiden lasten kanssa katsomaan ruumista, kun joku oli ammuttu. En vilkkaasta mielikuvituksestani huolimatta osaa edes kuvitella sellaista lapsuutta.

Ja vaikka Rio-kokemukseni onkin alusta asti muovautunut ensisijaisesti Zona Sulin ulkopuolella, niin kokemusmaailmani kokonaisuutena on sittenkin lähempänä niitä ihmisiä, jotka katselevat parin viikon verran Rion turistialueita ja kysyvät sitten, että miksi ihmeessä me ikinä muutimme Suomeen. 

Taidan lisätä tämän tekstin disclaimeriksi kaikkiin juttuihin joissa käsittelen turvallisuutta. Myös seuraavaan.