Linkulla Guapiin (eikä ikinä takaisin)

Tilatessamme delfiinintarkkailuretken Guapin matkailusivuston kautta saimme sähköpostiin kuvauksia myös muista retkistä, joita he järjestävät. Yksi näistä muista retkistä oli ratsastusretki vuorten juurella.

Kahden tunnin retken hinta oli varsin kohtuullinen ja näin matalan sesongin aikaan siitä luvattiin vielä parinkymmenen prosentin alennus. Tarkistimme vielä, pitääkö maastoon lähtijöiden olla kokeneita ratsastajia (ei) ja saako tallilta kypärän lainaksi (saa, mikä ei ikävä kyllä ole täällä itsestäänselvyys).

Varasimme ratsastusretken.
 

Bussi vie Magésta Guapiin parissakymmenessä minuutissa. Se jättää meidät noin kilometrin päähän hevostilalta, loppumatkan kävelemme mangojen ja muiden puiden reunustamaa tietä.

Tilalle saapuessamme vastaan juoksee kaksi koiraa. Pihan perällä odottaa kaksi hevosta - meidän ja oppaan lisäksi retkellä ei ole muita. 

Teemme ensin pienen kierroksen aitauksessa saadaksemme tuntumaa hevosiin. Hevoseni on rauhallinen ja varma. Omistaja kertoo sitä käytettävän myös lasten hevosterapiassa.

Vajaan kilometrin verran teitä pitkin ratsastettuamme saavumme luonnonsuojelualueen reunalle. Ensimmäinen pätkä on aarniometsää. Puut kaartuvat yllämme muodostaen metsään vihreän käytävän. Aurinko paistaa ja mittarissa on melkein kolmekymmentä, mutta metsässä ilma on raikas - luonnon oma ilmastointi.

Opas kysyy, haluammeko nousta kukkulalle. Ehdottomasti haluamme. Hevoset nousevat varmoin jaloin ylös polkua. Ne tuntevat reitin. Polun molemmilla puolilla kohoaa metrinen heinikko. Ja vähän aikaa kiivettyämme näemme vuoret.

En halua retken loppuvan ikinä. Haluan jäädä Guapiin. Ostaa täältä talon. Ja hevosen.

Laskeudumme rinnettä alas ja sukellamme nuorempaan metsään. Kiipeämme pienemmälle kukkulalle, jossa opas kertoo retkeläisten joskus pysähtyvän piknikille. Tuuli hyväilee ihoani ja minä hevosta. Mutta paras on vielä edessä.

Hiukan lisää metsäpolkua pitkin mutkiteltuamme saavumme joelle. Hevoseni pysähtyy juomaan ja kun löysään ohjat, se suuntaa jo syvemmälle. Opas kehottaa ohjaamaan hevosen rannalle: ratsastamme ensin joen vartta pitkin.

Vähän matkaa ratsastettuamme ohjaamme hevoset kirkasvetiseen, vuorilta laskeutuvaan jokeen ja palaamme myötävirtaan takaisin. Opas kysyy, haluammeko antaa hevosten uida (tätä varten meitä kehotettiin pakkaamaan laukkuun vaihtovaatteet).

Ensimmäinen varovainen pulahdus raikkaaseen veteen saa minut hihkumaan ilosta. Puoliso seuraa perässä ja annamme hevosten uida hyvän tovin. Vesi hölskyy lenkkareissani kun ratsastamme takaisin tilalle.

En välitä siitä.

***

Näin saavut Guapiin Riosta: Mene Central-asemalle. Metropolialueen bussit lähtevät samalta puolelta asemarakennusta kuin Providêncian favelaan nouseva köysirata. Guapin bussi on Reginas-yhtiön keltainen auto. Matka kestää (ilman ruuhkia) tunnin, puolitoista.