Laulujen Rio

Tässä taannoin Rio-soittolistaa kootessani ja Planet Hempin biisiä Zerovinteum kuunnellessani jäin miettimään sitä, millaisesta Riosta laulut kertovat. Tässä viisi näkemystä.

Aurinko, merituuli kasvoilla ja jalkakäytävä täynnä ihmisiä, runoilee Antônio Maria. Taivas, meri ja onnellisia ihmisiä. Mikäs niitä on rakastaa. Lyriikka ja melodia kauniit kuin Caetano Veloson ääni.

Tim Maia maalaa postikortin: rantaa riittää, Lemestä Pontaliin asti. Ja kun tulee jano, siemaistaan guaranáa tai cashew-hedelmän mehua. Jälkkäriksi goiabadaa, guavasta tehtyä marmelaatintapaista. Se, että kappaleessa mainitaan myös Flamengon, Botafogon, Urcan ja Praia Vermelhan rannat kertonevat joko menneestä ajasta tai sitten siitä, että cariocat eivät ensisijaisesti ui rannalla – nuo kaikki ovat jo pitkään olleet koko lailla uimakelvottomia.  

Kauneuden ja kaaoksen kiirastuli, sanoo Fernanda Abreu. Kaupunki jossa erilaiset kaupungit sekoittuvat toisiinsa tai maastoutuvat pois silmistä. Ja niin sekoittuvat eri Riot ja niiden asukkaat tässä biisissäkin. Se, että Fernandinha on tuossa videolla 45 sai erään riolaisen ystäväni päättelemään, että funk tekee hyvää iholle.

On paljon sambaa ja naisia (mulata, josta lauletaan, on se tummaihoinen karnevaalistereotypioiden nainen), kertovat MC Junior ja Leonardo. On kylmää olutta, rantoja ja aurinkoa sekä futisklassikko Flamengo–Fluminense, legendaarisella Maracanãn stadionilla tietysti. Ja sitten on funkia. Loput x säkeistöä kertovatkin siitä, millaisia bileitä eri puolilta kaupunkia löytyy. Tätä biisiä on hirmuisen vaikea olla tanssimatta.

Salgueiron sambakoulu tyhjentää pajatson: jumalainen mestariteos. Paratiisimainen luonto ja aurinko, samban syntysija, onnellisten ihmisten kaupunki. Lapan alue, jeito, favelat. Pohjoisen lähiöiden, subúrbion rytmit. Kristuksen siunaamaa kaupunkia turisti jää kaipaamaan. Quinho on niitä sambakoulujen laulajia, jotka minäkin tunnistan äänestä.  

 

Salve o Rio de Janeiro!