Terveisiä viime vuosisadan alusta

Kuten moni muu musiikkilaji, myös samba syntyi marginaalissa. Luen parhaillaan kahta samban ja sambakoulujen historiasta kertovaa kirjaa, ja välillä on hämmentävää huomata, miten vähän jotkut asiat ovat muuttuneet.

En ole koskaan nähnyt brasilialaisen kirjoittavan sambasta kertomatta heti alussa, miten laaja aihe se on, ja miten monet varmasti suoriutuisivat tehtävästä paremmin ja kuinka kaikki, mitä kirjoittaja kertoo, on varmasti viisaammille aivan tuttua. Tämä äärimmilleen viritetty vaatimattomuus kertonee jotain samban merkityksestä tämän päivän Brasiliassa.

Luiz Fernando Vianna ja Sérgio Cabral tietävät sambasta tosi paljon mutteivät suurin surminkaan myönnä sitä.

Aina ei ole ollut näin. Geografia carioca do samba kuljettaa lukijan läpi kujien, joita ei enää ole ja tutustuttaa ihmisiin, joiden nimiä osaa vaistomaisesti kunnioittaa jokainen, joka tuntee sambaa vähänkin enemmän. Se kertoo paitsi samban, myös Rion kaupungin ja brasilialaisen yhteiskunnan historiasta.

Samba syntyi faveloissa, se oli orjien jälkeläisten musiikkia ja eurooppalaistaustaisten joukossa sitä pidettiin rohkean tanssin vuoksi sopimattomana. Se ei sopinut kuvaan eurooppalaistyyppisestä tropiikin Pariisista, jollaiseksi Rio haluttiin viime vuosisadan alussa rakentaa. Ei ole vaikea nähdä yhtäläisyyksiä siihen, miten niinikään faveloissa syntyneeseen funk cariocaan on suhtauduttu. Samban syntilistaa kartutti myös sen yhteys afrikkalaisperäiseen candomblé-uskontoon (jonka harjoittajat kärsivät ennakkoluuloista yhä edelleen).

Samban alkuaikoina poliisi piti soitantaa uhkana järjestykselle ja pandeirot kiellettiin ja muitakin soittimia takavarikoitiin. Liekö tämä osaltaan tehnyt brasilialaisista niin luovia – jollei esimerkiksi tulitikkuaskia, tyhjää oluttölkkiä tai ämpäreitä ole saatavilla, kämmenet riittävät. Tätä kirjoittaessani puolisoni testasi keittiönjakkaran, vanhan kahvipurkin ja mainitun kirjan sopivuutta tarkoitukseen.

Aiemmin annoin ymmärtää, että löysin samban puolisoni perheen kautta. Se ei kuitenkaan ole totta, sillä yksi ihan ensimmäisistä riolaisista tuttavuuksistani oli sambista, nimittäin Walt Disneyn José Carioca (Brasiliassa lempinimimuodossa Zé Carioca).

Hahmon on sanottu perustuvan yhteen Portelan sambakoulun perustajista, legendaariseen säveltäjään Paulo da Portelaan, jonka Disney tapasikin käydessään Riossa. Tämä on tavallaan ironista, sillä José Carioca on stereotyyppinen malandro-hahmo, ja Paulo da Portela yritti monella tapaa vähentää sambaan kohdistuvia ennakkoluuloja.

Geografia carioca do samba on kiehtovinta mitä olen aikoihin lukenut: siinä yhdistyy Rio de Janeiro, samba ja kartat (kuvainnollisesti, kirjassa ei ole karttoja). Välillä säveltäjien nimiä kyllä putoilee sellaista tahtia etten meinaa pysyä perässä – miten niitä voikin olla niin paljon? Mutta tarina etenee alueelta toiselle jokseenkin kronologisesti, ja "uudet" hahmot nivoutuvat edellisiin, usein joko perinteen jatkajina tai uudistajina.

Cartola (keskellä) on yksi samban suurimmista nimistä, ellei suurin.

Lopputulos? Nyt haluan koluta läpi sen, mitä Centron vanhoista kaduista vielä on jäljellä. Kiivetä legendaariset 365 (oikeasti 382) askelmaa Penhan kirkolle. Viimeinkin tarttua yhden sukulaisnaisen kutsuun mennä tutustumaan candomblé-pyhäkköön.

Näiden askelien jälkeen suuntaan Bahíalle.


Tuliko sellainen olo että on pakko kuunnella vähän sambaa? Vilkaise tämä.