Abacaxí da Ira ja muita hedelmiä

Anoppi sanoi hääjuhlassamme, että lapsen avioituessa ei menetä lasta, vaan saa yhden lisää: yhden jota rakastaa ja josta kantaa huolta. Appiukon tapa osoittaa huolenpitoa on varata kaappiin ruokia, joista tietää toisen pitävän.

Usein ennen kuin edes saavun taloon, hän pyöräilee etsimässä Canal-joen varren myyjiltä mehukkaan ananaksen, kuorii ja viipaloi sen ja laittaa jääkaappiin.

O abacaxí da Ira tá na geladeira, Iran ananas on jääkaapissa, hän ilmoittaa.

Ananaksen kuoriin jääneestä hedelmälihasta tehdään mehu. Se on hyvää sellaisenaan, mutta vielä parempaa mintun kanssa. Abacaxí c/ hortelã löytyykin joka ainoan mehubaarin listalta ja sen saa usein myös ravintoloista joiden mehuvalikoima ei muuten välttämättä ole kovin laaja.

Give me a drink with all your sweetest Brazilian fruits mixed together! -Homer Simpson

Klassikkoyhdistelmä on myös laranja c/ acerola, appelsiini ja c-vitamiinipommi acerola. Brasilialaiset tykkäävät makeasta ja mehuihin lisätään yleensä sokeria jollet erikseen pyydä jättämään sitä pois. Joissain paikoissa kysytään, haluatko mehun sokerilla vai makeutusaineella. Vaihtoehdon "en kummallakaan" joutuu usein toistamaan.

Caipirinhapuu :)

Maitoon tehtyjä smoothientapaisia hedelmäjuomia kutsutaan vitaminaksi, näistä omat suosikkini ovat avokado ja mansikka. Mansikasta en muutoin Brasiliassa oikein välitäkään, niissä ei siellä maistu Suomen valoisa kesä. Avokado-vitaminaa taas en ennen juonut Suomessa melkein lainkaan, mutta nykyään se onnistuu, kun avokadopastavillityksen seurauksena kaupasta saa kypsiä avokadoja.

Banaani tuntuu kasvavan joka tien varrella.

Lempiaamupalani on luonnonjugurtilla täytetty papaija. Tätä Suomessa ollessa ikävöin - en ole vielä mistään löytänyt niin kypsiä papaijoita, että niihin viitsisi rahansa laittaa. Saa vinkata!

Riossa asuessani opin ajan mittaan, mihin aikaan vuodesta eri hedelmiä kannattaa ostaa - saako esimerkiksi papaijaa vitosella kaksi vai kolme kappaletta ja riittääkö yhdestä jaettavaksi vai ei. Brasiliassa saatavilla olevan papaijan makeus riittää minulle läpi vuoden, brasilialaisille itselleen ehkä ei.
 

Papaija, vielä vihreä.

Kookos ilahduttaa kuumana päivänä rannalla. Se nesteyttää tehokkaasti ja on muutenkin hyvää. Myös Rion keskustan kaduilta löytyy kookosveden myyjiä kärryineen.

Jos kookoksen ostaa tuoreena, voi ensin imeä pillillä pähkinästä veden ja sitten avata (tai kadulla nauttiessa pyytää myyjää halkaisemaan) pähkinän - myös kookoksen hedelmäliha on hyvää.

Karambola ystävän pihalla.

Brasiliassa opin, miten eri hedelmät kannattaa kuoria, pilkkoa ja syödä. Siis periaatteessa opin. Hommaa hankaloittaa se, että inhoan käsien tahmaantumista. Kenties papaija onkin suosikkini siksi, että sen voi halkaista helposti ja kaapia siemenet siististi lusikalla pois.

Juuri tästä syystä koen ihan erityisenä hemmottelun lajina sen, että joku kuorii ja pilkkoo hedelmät tai puristaa mehun minulle valmiiksi. Oli se sitten abacaxí da Ira, puolison sekoittama avokado-vitamina tai appelsiinit, jotka äitini minulle kuori ja paloitteli silloin kun valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin.

Saisikohan tätä hedelmää jotenkin jalostettua niin, että Pätkiksiä voisi poimia suoraan puusta?