Hitokseen stressiä - ja lopulta hyviä uutisia

Tosi moni on jo kysellyt, miltä tuntuu lähteä Brasiliaan ja jännittääkö lähdön läheisyys. Olen vastaillut samaan tapaan kuin kuukausi, pari sitten - on ihanaa nähdä perhettä siellä, ja tokihan maassa eletään erikoisia aikoja, ilmapiirin kireys kyllä mietityttää.

Mutta tässä on ollut niin paljon avointa juttua ja hoidettavaa, etten ole ehtinyt varsinaisesti ajatella tai varsinkaan fiilistellä koko asiaa. Lähinnä on ahdistanut se, että alettiinko sittenkin hoitamaan asioita liian myöhään, että ehtiikö kaiken saada valmiiksi.

Ja onhan tässä vielä vähän muutakin kuin lähtövalmisteluja, kuten puolison väitöstilaisuus. Sinne vain kaikki Brasiliasta kiinnostuneet!

Olen nukkunut viime viikkoina surkean vähän ja huonosti. Sen vuoksi tuntuu jatkuvasti siltä, että olisin krapulassa. Kykyni sietää vastoinkäymisiä on ollut laskusuunnassa. Olin eiliseen asti jokseenkin varma siitä, että ensimmäinen viikko Magéssa menee univelkaa maksaessa.

(Kaiken tämän vastapainoksi töissä on ollut viime aikoina erityisen mukava käydä, sillä siellä mulla on homma hallussa.)

Mutta nyt näyttää siltä, että asiat järjestyvät - niin kuin niillä erään vanhan lahtelaistutun mukaan tapana on. Oikeassa oli, taas.

Löysimme eilen vuokralaisen asuntoomme. Sopivan vuokralaisen löytäminen oli huolenaiheista suurin. En vieläkään meinaa uskoa, että saimme asian kohdalle ruksin. Mutta hoidossa on ja ensi viikolla menen tekemään sopimuksen lämpimästä varastosta, jonne kannamme omat tavaramme. Jo viime viikolla hain äitini kanssa Ikeasta pikkuautollisen pahvilaatikoita.

Pakkaaminen ja turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen on muuten parasta detoxia ikinä. Nyt kun olemme olleet paikoillamme jo neljä vuotta, kaikenlaista on kertynyt vaikka asunto on pieni.

Hiljattain selvisi myös, että molempia aineita, joita haluan opiskella, voi ensi lukukauden aikana tehdä verkko-opintoina. En siis joudu tekemään kompromisseja ainevalinnoissani tai keskittymään ensin vain yhteen aineeseen (toisen saatavuus oli varmaa jo aiemmin). Jännittämisen sijaan voin keskittyä haalimaan kirjoja.

Viisumi on tekeillä, saan sen ensi viikolla. Brasilian Helsingin suurlähetystö on tavattoman helppo paikka hoitaa asioita, muito obrigada vain sinne!

Hoidettavaa riittää vielä: pakkaaminen, kirjojen haaliminen, lisäkuukausien tilaaminen vakuutukseen, pankkiasioiden säätäminen vapaata silmällä pitäen - ja ne juhlat. Mutta nämä jäljellä olevat asiat ovat enää omasta tekemisestä kiinni, jännittää ei enää tarvitse.

Kenties siksi nukuin viime yönä melkein kellon ympäri.